Voihan sitä niinkin ajatella

kuva: täältä

Vajaa parivuotiaamme tepasteli keittiöön jalat mustekynätatuoituina, ja minä välittömästi tivasin: Piirsitkö muualle? En edes uskaltanut mennä heti katsomaan, kun piti pulssia hidastella ensin siinä kattiloiden ääressä. Ihmeekseni myöhemmin havaitsin, ettei piirroksia ollut muualla - tai sitten en niitä ole vielä paikallistanut. Helpotus sinänsä.

Viisivuotias pyyhälsi paikalle ja kiljahti ilosta nähdessään siskonsa jalat: Oiii ihanaa, äiti ootsä huomannut, että sisko osaa piirtää jo sydämen. Hienoa, hyvä, hyvä!

Niinpä!