tiistai 27. elokuuta 2013

Lego Friends -20% ja säilytysratkaisuja

kuva: Stockmann
kuva: Stockmann























Kävimme viikonloppuna Itiksen Stockalla. Miten siellä olikin taas kaikenlaista, mitä ei keskustan Stockalta mukamas löydä.. Sama tapahtuu aina myös Turun Stockalla. Ihme homma. Katselimme viisivuotiaan kanssa elokuun kantistarjouksessa olevia lapsen lemppareita Lego Friendsejä, ja kuuntelin, miten hän huokaili laatikoiden edessä. Voisinko äiti saada Delfiinisafarin, pliis äiti? No entäs uimalan, hei oikeesti siellä on liukumäki, ja jätskibaari! -Meillähän on jo uimala! -No entäs... Toivomusten lista oli loputon.

Äiti oli tavoilleen uskollisena tylsä, ja totesi, että mikäli päiväkotiviikko sujuu mallikkaasti, perjantaina voidaan miettiä, olisiko tsemppilahja joku Lego Friends. Me vanhemmat olemme - kasvatustieteen ammattilaisina - päätyneet kiristykseen ja lahjomiseen, ja se toivottavasti toimii. Muuten soitetaan Sinkkoselle.

Viisivuotiaalle päiväkodin aloitus uudessa ryhmässä, ja huoli pikkusiskon pärjäämisestä pienten ryhmässä, on ollut rankkaa. Aamut alkavat lohduttomalla vetistelyllä, ja äidistä eroaminen päiväkodin pihassa on ollut sydäntäraastavaa. Niin raastavaa, että äidin mieli on tehnyt kävellä suoraan saluunaan rauhoittavalle (jollekin tequilalle tai yhtä karmealle), mutta ei ole sitä tietysti tehnyt, vaan pohtinut viisaiden ihmisten kanssa (iso kiitos rakkaat isosisko ja T), mikä mahtaa tähän olla syynä. Tänään kuitenkin kotiin hain iloisen tytön, niin iloisen, että melkein itku pääsi siitä ilosta. Päiväkodin retki oli ollut onnistunut, ja aamuinen jännitys ja pelko olivat menneet ohi. Näyttää siltä, että Lego Friendsejä on tulossa perjantaina. Onneksi laatikon koolla ei ihastelussa ollut ihmeekseni suurta merkitystä, ja tämäkin paketti on takuulla mieluisa.



Me saimme jokin aika sitten Legolta muutamia uutuus Lego Friendsejä leikittäväksi. Rakensimme Keskustan leipomon yhdessä, ja täytyy sanoa, että olisin rakentanut kaiken ihan mielelläni yksin. Legot ovat niin mahtavia. Nimim. Äiti 35++ Minä(kin) koen niiden parissa suuria onnistumisen hetkiä, kun saan jonkun palasen oikealle paikalle, etenkin jos se vaatii minkäänlaista hahmottamista. Leipomon kattolipat osoittautuvat haasteellisiksi johtuen heikosta ohjeistamisestani lapselle. Ihmeteltiin melko kauan, miten ne saadaan pysymään kiinni. Äiti lopulta ratkaisi ongelman mietittyään tovin ja purettuaan rakennelmaa ensin hiukan. #ylpeä# 


Lempparikahvilassa on aina keksejä, kakkuja ja jätskiä, eikä ainakaan mitään kaalilaatikkoa.

Mieheni on jaksanut kuittailla minulle avaruudellisesta hahmotuskyvystäni siitä lähtien, kun raahasin joskus Ikeasta tuhatkiloisen täyspuisen keittiönpöydän tuolloisen kaksiomme keittiöön. Mies kysyi jättiläismäisen pöytälevyn äärellä, että myönnänkö, että tämä näytti siellä Ikean hallissa huomattavasti pienemmältä kuin meidän minikeittiössä. En myöntänyt mitään. Mitäs ei lähtenyt mukaan



Pikkulegojen säilytykseenkin löytyi kiva ratkaisu Klasulta. Pikku lokeroissa legot ja se kaikki pikkupikkusälä - haarukat, veitset, ja you name it mitkä, pysyvät hyvässä järjestyksessä. Ostin pari settiä. Näistä sitten saadaan myöhemmin näppärät dosetit meille vanhemmille. 

Mitähän mä leipoisin... Sacherin vai jonkun vaan tortun pyöräytän tällä mun vatkaimella. Tää kahvilabisniz on niin kannattavaa!

Jos olisi viisas, hyödyntäisi Stockan elokuun Lego Friends aleprossat Joulupukin konttia ajatellen, tai muuten vaan. Minä voisin ottaa kans jonkun ihan oman paketin. 


*) Sis. mainoslinkkejä

  

7 kommenttia:

Ä.Hupulainen kirjoitti...

Oi voi, kuopuksen aloituspäivä päiväkodissa on lyöty lukkoon ja se jännittää ihan eri tavalla kuin noiden isompien. Halit sinne vetistelyihin ja hurraa iloiselle päivälle! Millaisessa tahdissa olette pienimmän hoidon aloittaneet? Päivien pituus ja määrä?
Tuo legojen säilytysratkaisu näyttää hurmaavan järjestelmälliselle!
Noi eivät ole vielä legoista innostuneet. Ne vaan urakoi ja kiipeilee. Ja leikkii koulua!

Riikka kirjoitti...

Voi jännää, jännää! Kuule, kolmen viikon kokemuksella voin todeta, että kuopuksella ei ole luultavimmin mitään hätää. Näin kävi meillä. :)

Me on menty tosi pehmeästi, kolmena päivänä viikossa ja ekalla ja tokalla viikolla noin 1,5 h/pv, maanantaina olivatkin jo klo 9-14.

Ekalla viikolla olin mukana syömisessä, tokalla en enää, ja kolmannella eli eilen aloitimme siten, että kuopus jäi jo nukkumaan päiväunet. Oli mennyt tosi hyvin, ja oli nukkunut 40 min. Tietysti sitten oli jo äitiä ikävä, mutta tosi hienosti on mennyt.

Sama aikataulu to ja pe tällä viikolla.

Meillä alkoi Lego-hulluttelu 4v synttäreiltä eikä loppua näy. Pienempi tietysti dubloja rakentelee, ja särkee Lego Friends virityksiä. ;)

Koulu on suosittu leikki täälläkin. Voi kun malttaisivat nyt vaan olla ihan pieniä. Koulua ehtii sitten käydä loputtomiin. Nimim. Elinikäinen opiskelija, paitsi nyt en ajatellut aloittaa enää mitään kouluproggista. Tosin never say never. :)

*Laura* kirjoitti...

Meilläkin on nämä ekat syksyn päiväkotiviikot olleet isommalle pojalle rankempia kuin pienemmälle. Itketään silloin kun erotaan ja itketään kun nähdään taas. Siinä välissä menee kuulemma ihan hyvin kuitenkin! :)

Riikka kirjoitti...

Voi että. On se vaan rankkaa. Minä aina vaan sanon, että saa itkeä, jos itkettää, mutta ei tarvitse itkeä, jos ei siltä tunnu. :)

Ä.Hupulainen kirjoitti...

Teillä on mennyt kivan pehmeästi päiväkodin aloitus. pelkäänpä, ettei näillä lakeuksilla sellaisia harrasteta. -Siis oikeasti toiminta on melko suoraviivaista: Niin mites pitkiä päiviä noi pienet aluksi yleensä on? -Useimmat on heti sen kaheksasta neljään.
Mikähän olis hyvä määrä aluksi?
-No millainen sun lapsi on, että sen mukaan.

Pyörtyisivät varmaan jos menisin ruokailuun mukaan. :D

Hihhih. ja huhhuh.

Hyvää on se, että kuopus on vienyt isompia hoitoon kanssani joka aamu ja on seannut siellä käsienpesupaikalla ja uittanut mm. leikkikattilaa vessanpöntössä. yms. Lajityypillistä. Kuopuksen hoitoryhmään kuljetaan samasta ovesta ja ryhmä on ihan isoveljien ryhmän vieressä ja ulkoilevatkin samalla pihalla ja varmaan vähän samaan aikaankin -ainakin iltapäivällä.
Kuvittelisin sen auttavan. Se mietityttää, että kuopus on viettänyt päivänsä eläkeläisseurassa virsiä kuunnellen (oikeasti), että lasten seassa onkin enemmän touhua ja vähemmän syliä. Toisaalta onhan tuo painiskellut kotona isoveljien kanssa, että hälinäänkin on tottunut.

Niin ja jaarittelujen pointtihan oli se, että jännää on ja saappanähärä.

Nikka kirjoitti...

Siis toi legojen säilytyspaikkaidea -loistojuttu! Meillä esikoinen (3 v 8 kk) on jo ihan pikkulegohullu. Ja pikkusisko hulluilee jo perässä.

Mä allekirjoitan tuon Ä.Hupulaisen jutun, että ei näillä lakeuksilla juurikaan harjoitella hoitoon menoa. Just kaveri oli kysynyt samaa päiväkodista ja vastaus oli ollut, että kyllä meillä yleensä lapset on heti koko päivän, mutta noooooh, jos te nyt haluatte jotain ERIKOISJÄRJESTELYJÄ niin kai nekin sitten käy...

Meillä on vähän eri, kun on niin matalankynnyksen hoidon aloitus, että saatiin lapset naapurin perhepäivähoitajalle. Hurmaava mummeli! Ja hänen eläkkeellä oleva miehensä tekee kaikki ruuat ja leikkii lasten kanssa. Kävi kyllä hyvin.

Meillä esikoinen itki kolmena ekana aamuna (kuopuksella ei meilläkään ollut mitään hätää), neljäs oli neutraali ja viidentenä lauloi "kiva mennä hoitoon". No, kotona on kyllä sitten reagoitu muutokseen ja uhmailtu melkoisesti... Tämänkin siis on tehty esikoinen, kuopus on ollut niin kuin mikään ei olisi koskaan muuttunut miksikään. :)



Riikka kirjoitti...

Ä.Hupulainen ja Nikka: Mä luulen, että viisi täyttä päivää viikossa auttaisi lasta sopeutumaan nopeammin tai kuten alan termeihin kuuluu: laitostumaan. Silti kyllä se on vanhempi, joka vie ja hakee juuri silloin, kun itselle sopii - toki erilaiset toiminnot (kerhot, ruokailut, nukkumiset) huomioiden. Jos tuntuu siltä, että ei halua alkuun niin pitkiä päiviä, niin ne on sitten lyhyempiä. :)

Siskoni muistutti minua olemaan armollinen itselleenkin, sillä päiväkodin aloitus on myös ja/tai etenkin vanhemmille yllättävän rankkaa. Allekirjoitan.

Ä.H: Virret on ihan parhaita! Hienoa, että teiltä löytyy perheestä veisaaja. :) Meillä ei tule paljon kuunneltua. Mimmien versio "Siunaa koko maailma" raikaa ajoittain meilläkin, kun on levyn vika raita, mutta harvemmin tulee itse kuunneltua. Silloin, kun sen itselleni sallin, niin kuuntelen esim. Johanna Iivanaisen "Päivä vain ja hetki kerrallansa", mutta siihen liittyy aina kovasti kyyneleitä. :(

Nikka: Mahtava tuo teidän hoitopaikka, ja tosi hienosti sujuu!

Wautsi, teillä on aloitettu jo pienestä pitäen pikkulegot. Kiva, jos vinkistä oli hyötyä.