sunnuntai 4. elokuuta 2013

Hyvin ehdittiin!

kuva: täältä

Ihana viikonlopun aurinko - KIITOS! Kyllä kesä vaan on ihanaa, vaikka kaupat pullistelevatkin jo kaikkia syksyn uutuuksia (ja nyt puhun ihan naisten vaatteista - aivan ihania!). Helteistä huolimatta, tunnen, että syksy on lähellä. Se tekee olon hiukan haikeaksi, ja jollain tapaa odottavaksi (ei kylläkään yhtään sillä tapaa). 

Meillä oli niiiiin mukava viikonloppu! Saimme nauttia serkkujen perheen seurasta, karkasimmepa myös isosiskon kanssa kaupungille ihan kahdestaankin tekemään pikaisia alelöytöjä (kiitos yllättävän allergiakohtaukseni, joka vaati zyrtekkiä). Viihdyimme Lintsillä eilen ja siskon kanssa kävimme vuoristoradassa - kahdesti. Ekan kerran ihan ekassa vaunussa, joka ei ollutkaan yhtään paha. Tokan kerran puolestaan, melkein takapenkissa, joka oli ihan sairaan paha. Huudettiin niin, että kurkkuun alkoi koskemaan. Voi, miten oli mukavaa!

Serkut lähtivät laivalla lomalle, ja me lupasimme mennä vilkuttamaan satamaan. Lähdimme - tapamme mukaan - ei hetkeäkään liian aikaisin, mutta lisähikeä lisäsi odottamamme ratikka, joka oli täynnä kuin Turusen pyssy. Voitteko uskoa, kukaan ei suostunut liikahtamaan rattaittensa kanssa, vaikka hönkäisin ovelta, että meidän PITÄÄ mahtua! Melkein näytin keskisormea, kun jouduimme peruuttamaan ulos huutavien ovien välistä. Kävelimme jupisten muutaman pysäkin välin, kunnes uusi ratikka tuli. Ehdimme terminaaliin juuri, kun laiva alkoi irtautumaan laiturista, ja saimme kuin saimmekin vilkutella lomalaisille. Pfiuh!

Mies ei kestä tätä tyyliä, että joka paikassa ollaan ihan hilkulla. Puolustaudun, ettei olla koskaan myöhästytty, aina on ehditty. Tämä pätee myös silloin, kun oma juna tai muu kyyti on lähdössä. Itsekin usein pohdin, miten se meneekin aina niin viime tippaan, vaikka aina suunnittelemme lähtevämme hyvissä ajoin. Myöhästyminen on ruma tapa, ja sitä emme harrasta, mutta ei se yleensä kauas jää. 

Onko siellä muita yhtä tuotteliaita henkilöitä, jotka eivät tuhlaa aikaansa turhaan odotteluun?

5 kommenttia:

*Laura* kirjoitti...

Hih! Periaatteessa en ole myöhästelevää sorttia, mutta lasten kanssahan se lähteminen on tuhat kertaa monimutkaisempaa, ja jos mies on mukana sopassa, niin aivan varmasti myöhästytään... ;)

Riikka kirjoitti...

Laura: Miehet ja lähteminen. Voi että minua niin naurattaa se kengät jalkaan ja eteiseen: Teitä saa aina oottaa! Just joo, pakkaa sinä ne lasten kamat ja/tai pue lapset, ja sitten vielä itsesi. Itseni kohdalla joskus lipsuukin, ja esim. pakkasella käytän Uggeja siksi, koska en enää ehdi laittaa sukkia jalkaani. Hih.

Just tajusin, että mehän tultiin just teitä moikkaamaan myöhässä! Oooops!

Anonyymi kirjoitti...

Minun pitää aina olla kaikkialla hyvissä ajoin ja äärimmäisen organisoidusti. Ei varmaan onnistuisi pienten lasten kanssa, tai sitten joo.

Tuota noin, minä olen yleensä se, joka odottaa miestä. Aina. Lapsena isää ja nyt muita, kollegoita, miesystävää, exää...aina saa osottaa. Samaten saan odottaa kaupassa. Voe taivas. OP

*Laura* kirjoitti...

Hihih, no minä jo ihan pelkäsin ootteko tehneet oharit. Entä jos Riikka onkin olemassa vain virtuaalimaailmassa!!? ;) No ei vaan, me katseltiin niitä veneitä ihan mielellään se pieni hetki.

Riikka kirjoitti...

OP: Kyllä se kuule tuo hyvissä ajoin organisoidusti -kuvio ihan helposti muuttuisi lasten kanssa tähän just kerettiin -elämään. Hih!

Niin ja entäs ne miehet!

Laura: Ajatella, että heti muistin, kun kehuskelin jutussa, ettei myöhästytä kuitenkaan, että itse asiassa oltiinhan me myöhässä, kun teitä tavattiin. Kuitenkin soitin, että näin tulee käymään, niin sehän ei silloin ollut myöhästymistä, eihän? :)