lauantai 10. elokuuta 2013

Oletko koskaan...

kuva: täältä

Oletko koskaan ajatellut, miten eteesi tupsahtelee juttuja, joita ehkä olet osannut odottaakin - tai sitten et. Asioiden ei tarvitse olla suuria, elämää mullistavia juttuja, vaan jotain ihan pieniäkin, ja silti sinulle tulee tunne, että ne oli tarkoitettu. Tätä ei tietysti aina tiedosta, eikä tarvitsekaan. Joskus nämä asiat kovastikin ihmetyttävät, mutta läheskään aina niitä ei tarvitse ottaa mitenkään erityisen vakavasti.

Itselleni on viime aikoina tapahtunut paljon asioita, joiden kanssa teen työtä vielä pitkään, ennen kuin voin laskea niistä irti, ja laittaa ne omaan lokeroonsa. Kiirettä ei ole. Asiat ovat eri tasoisia. On niitä arkisia asioita, on iloisia asioita, on erilaisia haasteita, epätietoisuutta, on asioita, jotka menevät syvemmälle. Mieltä askarruttavista asioista on kuitenkin osattava ottaa ajoittain etäisyyttä, eikä pohtia niitä liian aktiivisesti. Asia kuin asia on hyvä laittaa sinne hyllylle huilaamaan, ja palata siihen taas tuonnempana, kun haluaa sen taas kohdata. Usein sen pienen tauon jälkeen näkee kirkkaammin ja selvemmin, ja asia on valmis siirrettäväksi sinne lopulliseen lokeroonsa.

Olen itse ajatellut näistäkin syksyn edessä olevista haasteista, että kun vaan hyväksyy tämän elämän sellaisena kuin se tulee, eikä kamalasti rimpuile, stressaa tai ahdistu tulevasta, niin mieli on huomattavasti keveämpi. Everything happens for a reason.

Mukavaa kesän viimeistä viikonloppua! Tervetuloa syksy!
 
  

6 kommenttia:

asunto4 kirjoitti...

Jälkeenpäin näkee aina selkeämmin sen tarkoituksen. Voi kun olisikin taito jaksaa odottaa ja muistaa se.

Mie aina yritän ajatella, että elämä kyllä kantaa. Karma - tai mikä vain - pitää huolen, että puntit tasaantuu. Jos joku asia vaatii ponnisteluja tai kyyyneleitä voi toinen juttu hoitua kuin itsestään.

Mulla toinen opiskelusyksy lähtee käyntiin varmasti vähän iisimmin, kun nyt ollaan koko perhe samalla paikkakunnalla. Tällä kertaa jännääjiä ovat perheen muut jäsenet, joiden koulut/hoidot/työt vaihtuivat uusiin.

Kirpakkaa säätä ja kellastuvia lehtiä odotellessa!
Tytti

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta kuvasta: pitäisi ikkunat pestä. OP

zirk kirjoitti...

Joo. Täällä märehdin ja joo, pitäisi antaa asioiden olla. Uuvuttavaa tämä murehtiminen.

annna kirjoitti...

<3

Jennijee kirjoitti...

Tässä hetkessä en useinkaan muista ajatella yhteyksiä, mutta jälkeenpäin monesti tuntuu, että palaset loksahtelevat paikalleen.

Törmäsin hyvään kolumniin, lue!

Riikka kirjoitti...

Tytti: Juuri niin, aina sitä johdatusta ei siinä hetkessä ymmärrä, eikä sitä aina ihan rentona pystykään nojaamaan taaksepäin ja luottamaan. Sitä pitää välillä juuri muistutella tuosta kyllä elämä kantaa -viisaudesta ja siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Se on ihmeellistä monella tapaa. Olen siis lukenut vähän kirjoja ja keskustellut paljon tästä energiasta, jota tämä kaikki oleminen on.

Ihana Tytti, että olette koko perhe samalla paikkakunnalla. Peukkuja perheen uusiin haasteisiin ja kiitos samoin mukavaa syksyä!

OP: Ehkä ikkunoiden tarkoitus oli muistuttaa meitä vilkaisemaan omiin ikkunoihin. Ainakin täällä. Montako kertaa vuodessa ne ikkunatkin pitää pestä, kysyn vaan. Hih.

Zirk: Älä märehdi, äläkä murehdi. You'll be fine. Usko siihen, äläkä edes mieti muuta.

Annna: Sinne kans <3.

Jennijee: Niinpä niin. :) Kiitos linkistä. Luin ja kyllä, hyviä ajatuksia.