sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kasvisgurmeeta vai garmeeta?

Seesaminugetit kesän ekoilla mansikoilla ja maisseilla!

Buzzador-reportteri tässä kukvel. Kuten monissa muissakin blogiperheissä, myös meillä, syötiin (voi tulkita monella tavalla) Hälsans Köketin herkkuja. Ei siis Helvetes Köketin, vaikka perheenjäsenet melkoisen varauksella suhtautuivatkin näihin kokkauksiin. Alla hiukan faktaa, mitä tuli pisteltyä suuhun:

Kaikki Hälsans Kök -tuotteet ovat kasvisperäisiä ja pääosin ovo-vegetaarisia, eli kasvisten lisäksi tuotteet sisältävät myös kananmunaa. Hälsans Kök -tuoteperheeseen kuuluu myös täysin vegetaarinen, kikherneistä valmistettu falafel.

Hälsans Kök -tuotteet on valmistettu täysin ilman säilöntäaineita. Ne sisältävät runsaasti proteiinia, noin 18 g/ 100 g. Esimerkiksi sika-nautajauheliha sisältää verrattaessa proteiinia 17,5 g/ 100 g, raejuusto noin 16 g/ 100 g ja maitorahka noin 10 g/ 100g.

Meillä syötiin kasvispyöryköitä, falafeleja, seesaminugetteja ja soijanakkeja. Falafelit olivat näistä meille entuudestaan tuttuja. Tosin lapsille ei millään kerralla nämä ole maistuneet. Viisivuotias valitteli, että polttaa, polttaa, eikä kyseessä ollut kuuma pyörykkä, vaan kikherneherkku oli liian mausteinen. Meille aikuisille kylläkin maistuivat. Näitä suosittelen lämpimästi.

Falafelit tortillalettujen täytteenä.
Hodarit ovat tyttöjen suurta herkkua. Miksiköhän? Hmmm... Lämmitin soijanakit uunissa, mutta neiti viisivuotiaan mielestä ne olivat liian rapeita. Eivät kylläkään olleet rapeaa nähneetkään, mutta neitille ei vaan soijanakkihodari maistunut. Pienempi söi ketsuppia nakilla. Ja juuri näin päin. Jälleen meille isommille nämäkin maistuivat. Tykkäsin enemmän näistä kuin niistä kaupan nitriittinakeista (joita meilläkin joskus näkyy).

Se aito ja oikea hodari - soijanakilla. Hyvää se oli, usko usko!

No niinpä, mutta kun hodareihin ei tule muuta kun ketsuppi, sinappi, paahdettu sipuli ja nakki. Tee niistä sitten ruokataidetta. 


Kasvispyörykät. Parsakaali maistui vain allekirjoittaneelle.

Kasvispyörykät maistuivat parhaiten puolitoistavuotiaallemme. Mies ei syttynyt. Yhtään. Minä söin. Yllätys. Viisivuotias ei niellyt lihapulla-määritelmää, eikä yhtään kasvispullaakaan - for that matter. 

Seesaminugetit olivat loppu joka paikasta, paitsi Cittarista. Jee! Näitä luultiin kananugeteiksi, ja ne maistuivatkin. Jostain syystä seesaminugetit ovat ilmeisesti loppu monestakin paikasta. Meidän lähikaupasta kerrottiin, ettei niitä tule lisää. Harmin paikka, sillä nämä olivat hyviä. Kuva ihan alussa! Mansikat ja halloumijuusto sinetöivät nugettien menestyksen.

Hälsans Köketin einespakasteita voin suositella, ainakin aikuisten suuhun. Meidän testiryhmäläislapset olivat ronkelilla tuulella, joten varsinaisiksi lastenperheen herkuiksi en voi näitä yleistää, vaikka muuten suosittelenkin nappaamaan sieltä pakastealtaasta vaihteluksi kalapuikoille. 


kuva: täältä
 

Jos haluat buzzadorlähettilääksi, voit liittyä täältä. Saatat aika ajoin päästä testaamaan erilaisia tuotteita velleistä voiteisiin. Aivan mahtavaa elämää!

2 kommenttia:

Kati (Ei ihan vielä) kirjoitti...

Meillä tykättiin kans (paitsi neiti ronkeloi, mutta se nyt ei ollut uutta muutenkaan). Ainoa harmistus on ollut siinä, että näitä ei meinaa saada oikein mistään kaupasta tai valikoima on ollut muuten suppea. Ollaan monesti päätetty, että ostetaan ja sitten kuitenkin jouduttu tyytymään plään biihin. Toivottavasti tilanne paranee!

Riikka kirjoitti...

Kati: Nämä ovat siis niin suosittuja, että kaupat myyvät eioota! :)