sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivänä tänä vuonna


Aamupala ja muistamiset tulivat äidille sänkyyn. Kahvikin pysyi viisivuotiaan tekemässä hienossa mukissa. Pienin huolehti äitin mehusta ja tuklaasta. Maittaa, maittaa, sanoi hän ja sinne katosivat ne herkut. Molemmat lapset lauloivat myös onnittelulaulun, ja äiti tietysti nieleskeli. 
 

Päivän aikana piipahdimme kaupungilla äitienpäiväntapahtumassa, jossa oli ihan ykkösenä pomppulinna ja metrilakut. Kotona kiipeiltiin ja hypättiin korrrrrkealta
  

Kävimme kävelyllä myös Hietaniemen hautausmaalla, jossa on muistopaikka muualla lepäävien muistolle. Veimme äidin ja mummon muistoksi sinne ruusuja. Tuntui vielä jotenkin oudolta tämä ajatus. En varmastikaan oikein ymmärrä vielä mitä on tapahtunut. Halusin käydä siellä myös siksi, että tytöt näkisivät millainen paikka hautausmaa on, ja että siellä ei mielellään juosta ja huudeta. Viisivuotias kysyikin, saako hengittää. No saa. Hautausmaalla oli kaunista.

4 kommenttia:

annna kirjoitti...

Vielä näin muutamalla tunnilla myöhästyneenä oikein lämpimät äitienpäivätoivotukset sinulle, ihanalta äidiltä vaikuttava Riikka! Ja vieläkin lämpimämpi osanottoni suureen suruusi.

*Laura* kirjoitti...

Hietaniemen hautausmaa on kaunis paikka, asuin ennen siinä lähellä ja kävin siellä usein kävelemässä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä idea tuo, että lapset käyvät tutustumassa hautausmaalla ennnen hautajaisia.


"Saako hengittää?", oli hyvä kysymys...

OP

Riikka kirjoitti...

Annna: Voi kiitos. <3

Laura: On kaunis paikka, ja niin rauhallinen. :)

OP: Oli ihan paikallaan tuo hautausmaalla käynti. Tuo hengittämiskysymys on tietysti vähän niin ja näin. Olisin voinut vastata, että just ja just. Hengittämisestäkin saa halutessaan aikaan melkoiset soundit. :)