keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Yöllinen paini

Örg. Täällä äiti terve. Joka paikkaa särkee ja täristää. Ei, ei minulla ole flunssaa. Syy on jo vanha tuttu - Yksivuotias ei nuku. En jaksa enää edes otsikoida tätä nimellä Project Unikoulu, koska kukaan ei enää kouluta ketään. Nyt vaan yritetään nukkua tai siis edes olla sängyssä makuuasennossa öisin. Viime yönä päätin, että vien tuon lapsen lääkäriin, koska sen korvissa on pakko olla jotain tai sitten tälle on saatava joku muu selitys. Minä-en-jaksa! 

Lapsen kammetessa istumaan päälleni tai muuten vaan horjuen sängynlaidallamme noin viidettäkymmenettä kertaa, karjaisinkin - aivan liian lujaa, että NYT NUKUTAAN! Hyvä-äitipojot nollautuivat kerralla. Ihmeellistä kyllä tuon pahan jälkeen nukuttiinkin hetki. Tai lapsi alkoi kiskomaan minua hiuksista, ja annan niin tehdäkin vaikka tsiljardi kertaa yössä, kunhan ei heilu pystyssä. Hius kerrallaan katkeilee ja vinkuu, kun lapsi niitä kiskoo mytyksi käsiinsä. Ai että minua ärsyttää tämäkin, mutta jos irroitan kädet hiuksistani, alkaa ihan tajuton riehuminen.

Lapsella on flunssa. Se selittää varmasti jotain, mutta sipulia on makkari täynnä ja henki kulkee. Moitteetta. Eli ei ole tukkoinen nenä syynä. Maitoa ei anneta öisin ja sillähän sen saisi hiljaiseksi, mutta kaiken tämän uhalla, en enää ota pakkia. Pakkia, pakkia, pakkia. Apua. Nyt se ihan muina naisina kiikuttaa tuolta kymmenettä kertaa tälle aamulle Titi-nalle kirjaa ja kapuaa syliin. Lue, äläkä valita. Minähän luen.

6 kommenttia:

Jennijee kirjoitti...

Argh että ne osaakin olla rasittavia. Nuo yöt valvovat pikku pupunöpösöpöläiset.

Anonyymi kirjoitti...

en tiedä, kumpi pahempi; valvominen vai titi-nalle. puistattaa molemmat.

rouva k

Aikku R-T kirjoitti...

Ai kauhistus -aika aikaansa kutakin.
Koeta kestää!

Sitä olinkin tässä jo ennättänyt autuaallisesti painaa unholaan tuon vaiheen "ihanuuden"....

Ripu kirjoitti...

Jennijee: Kiitos, kyllä sitä yöllä meinaa tuo söpöysaspekti jäädä vähän vähemmälle, jos ei saa nukuttua. Yhtään.

Rouva K: Kiitos, osuit juuri asian ytimeen. ;)

Aikku: Kiitos, se on hienoa tässä, että aikahan se muistot kultaa ja sitä paitsi tämähän on vain elämää... Huoletonta vihellystä!

Suvi kirjoitti...

Otan niin osaa. Meillä on ihan sama juttu. Korvat oli pakko käydä tarkistuttamassa, mutta ei tietenkään mitään. tässä muutama yö sitten kolme tuntia valvottiin. Ja nimenomaan, kyllähän ne äitipisteet karisi aika mukavasti siinä neljän aikaan aamuyöstä. ARGH. Tämän kunniaksi liityn lukijaksesi. Sain niin paljon lohtua tästä.

Ripu kirjoitti...

Suvi: Kiitos sympatiasta ja kiitos liittymisestä tähän seurakuntaan. Ja vaikka harmittaa ne karjumiset, niin jotenkin on oltava armollinen myös itselleen, vaikka hirveet morkkiset tuleekin. Sanon tämän lohdutuksena toisille, en niinkään itselleni.

Uni on niin tärkeää. Ilman sitä on niin huono ihminen. Niin kauan kuin keikkuu blogeissa öisin, ei saisi kylläkään valittaa, mutkun ei minnuu nyt nukuta. Yöllä ja aamulla sitten nukkuisin mielelläni.

Hei toivotaan rauhallista yötä sinne ja tänne -ja ihan kaikille!