torstai 1. marraskuuta 2012

Make it happen!

...I feel it coming together
People will see me and cry
Fame...

Neljävuotiaan Halloween-naamiaiset ovat aamulla. Pään sisäinen soundtrack on melkoisen huvittavasti Irene Caran Fame. Se on hyvä, että on uskoa. Miten helkkarissa se huominen taas tuli näin nopeasti? Neljävuotias päätyi lievän painostuksen seurauksena Viileään Venlaan. Tau-nalle onneksi jäi unholaan, sillä en olisi saanut sitä mekkoa, saati keltaista kauluria tehtyä tai korkeintaan jonkun version jostain Alepan muovipussista. Mulle jotkut kaavat ovat ihan yhdentekevät. Hienompi toteutus tulisi luultavammin ilman mitään kaavoja.

Lapsi oli tässä pohdinnan tiimellyksessä myös sitä mieltä, että hän on Nelli Nuudelipää (kuvassa vasemmalla) ja minä suorastaan hihkaisin onnesta, sillä ainoa ponnistus äidiltä olisi ollut hiusten kihartaminen, koska kaikki muu löytyisi. Aloin kuitenkin tuntea huonoa omaatuntoa, sillä Nelli Nuudelipääksi muuntautuminen ei varsinaisesti täyttäisi naamiaisten tuntomerkkejä, eikä se tosiaankaan olisi vaatinut minulta minkäänlaista yritystä. En saanut sieltä Lorusta ostettua aitoja Viileä Venla hiuskoruja, jotka olisivat olleet myös kiva muisto ja luultavimmin pelastaneet äidin räpiköinnit melkoisen syvässä kostuumisuossa, mutta koska nyt ei ole mikään kesä-season, niin jäimme ilman noita hiuskoruja. Mielestäni niitä tulisi olla aina saatavilla, koska emergency-season ei vuodenaikaa katso.

Yksivuotias on tietenkin juuri nyt sairastunut kamalaan flunssaan, ja minä hyppään makkarissa ihan jatkuvaan. Mies on työmatkalla. Ajatella, just tänään, kun ei muuten ikinä koskaan ole. Oli miten oli, neljävuotias astelee huomenna, ja vielä aikaisin aamulla (wouldn't have it any other way), päiväkotiin Viileänä Venlana, vaikka se olisi viimeinen tekoni. 

kuva: finnkino.fi - Pikkasen saattaa olla erilainen toteutus meillä
kuin kuvassa, mutta pitäähän siinä oma signature näkyä.
   

7 kommenttia:

zirk kirjoitti...

Superäiti jaksaa, jaksaa! Hieno tulee asusta, ja lapsi onnelliseksi.

zirk kirjoitti...

ps. mulla on tallella J:n vanha naamiaisasu: pahvista leikattu iso traktori, jonka väritin tusseilla. Se on tietty valtra. Leikkasin reiän päälle ja avot. Se oli siinä. Minimipanostus.
Eikä tarkoitus nyt ole kiertää veistä väkertäjän sydämessä vaan naamiaisfiilistellä. Olispa täälläkin naamiaiset ;)

Ripu kirjoitti...

Cheers Zirk tsempistä. Sormet vuotaa verta, kun eräs ompelee! Antaa mennä vaan, nyt ei jarrutella. Onneksi puku on punainen, niin ei niin näy työn jäljet. Kih. Ps. Wau, Valtran tussipahvitraktori. En olis kuuna päänä keksinyt ja lapsi oli onnellinen! Hienoa!

*Laura* kirjoitti...

No kuis kävi, tuliko hieno? :)

Ripu kirjoitti...

Laura: Kiitos, sanotaanko näin, että I made it happen, mutta vaivoin. ;)

*Laura* kirjoitti...

Hyvähyvä!! Vähänkö oot supermutsi! :)

Ripu kirjoitti...

Laura ihana, kiitos, mutta en taida ihan yltää tuohon kategoriaan. :)