keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Lasten kaupungissa

Lapsuuden määritelmä

Piipahdimme tyttöjen kanssa tänään Lasten kaupungissa. Sederholmin talossa avattiin tänään Lasten kaupunki, jossa viihtyi niin neljävuotias kuin äitikin. Markkinoin visiittiämme lapsille hehkuttamalla puhelinta, jollaista äiti on lapsena käyttänyt. Helsingin kaupungin museo esittelee tapahtuman näin:

Lasten kaupunki kutsuu tutustumaan lapsuuden muistoihin ja Helsingin lasten menneisyyteen. Lähde kävelylle 1700-luvun kadulle ja kurkista puoteihin ja pajoihin tai istu 1930-luvun kansakoululuokan pulpettiin! Entä osaatkohan veivata numeron 1970-luvun mummolan puhelimella?



Lasten kaupungissa oli huoneita, joissa yhdessä sai ottaa komerosta vaatteita ja mennä teatterin lavalle esiintymään. Yhden huoneen hyllyillä oli ruokia ja purnukoita, joissa oli  Okraa, Mönjää, Santelia ja Kurkumaa - sulassa sovussa. Yläkerrassa oli mm. neljävuotiaan hurmanneita nukkekoteja ja koulu, jossa Ukki on opiskellut - äidin mukaan. Nyt ei kerrota tätä Ukille, koska luokkahuonetta mainostettiin 1930-luvun kansakouluksi. Veikkaan, että Ukki aloittaisi mykkäkoulun, jos tietäisi tästä väittämästä. Hihhih. 



Parasta Lasten kaupungin antia oli ehdottomasti Mummola. Siis ihan loistava paikka. Televisiossa pyöri mustavalkoinen ohjelma ja Mummolan kaupunkiasunnon stailaus oli onnistunut loistavasti. Teki mieli kurkata jääkaappiin, mutten uskaltanut, jos siellä ei olisi ollut mitään 70-luvun safkoja. Tai ehkä hyvä, etten tosiaan kurkannut, jos vaikka olisikin ollut. Neljävuotias pääsi testaamaan veivattavaa puhelinta ja hän istui sohvalla ihmetellen värejä.

Aivan ihana mummola - etenkin 70-luvulla syntyneelle sai aikaan oikeita huokailuja.

Menemme Lasten kaupunkiin takuulla uudelleen. Siellä oli paljon nähtävää, eikä kaikkiin ehtinyt tällä kierroksella tutustua kunnolla. Yksivuotias jää ensi kerralla Iskän kanssa kotiin, sillä edes Pyhä Manduca ei meinannut saada pidettyä häntä aisoissa eikä irtikään voinut laskea. Hihi.

7 kommenttia:

zirk kirjoitti...

Hauska paikka!

Anonyymi kirjoitti...

Jyväskylän holvissa oli ööö joku aika sitten (viime vuonna?) kiva näyttely, jossa oli 60-luvun grafiikkaa (taisi olla vanhempaakin emmää tiijä). Näyttely oli asetettu esille lavastettuun 60-luvun kaupunkikotiin. Ja vaikka itse ei ole ihan niin vanha, niin kyllä se koti oli mielenkiintoinen myös (meinasin kirjoittaa, että mielenkiintoisempi kuin se varsinainen asia eli grafiikka). Ja vaikka omat kotimuistot on myöhemmältä ajalta, jotakin samaa löysin kuin kotona oli valokuvista päätellen. Ainakin nykykodeissa tavaran määrä on megalomaaninen verrattuna mallikotiin, tai edes meidän perheen valokuviin n. 10 vuotta myöhemmin.

Katsookohan ne Sederholmin talolla pitkään, jos itse menen sinne ilman lapsia? (Lainatkaa joku kersa minulle.) Tai no, käytiin kyllä ystäväni kanssa nukkekotinäyttelyssä ja eläintiet. museossa joku vuosi sitten, eikä meitä kukaan katsonu pitkään. Ehkä me vaan näytettiin niin nuorilta.

OP

Eppusen kaapilla kirjoitti...

Ihana postaus! :)

Heidi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Heidi kirjoitti...

Voi miten näytti ihanalta! Nyt iski katkeruus, että sinne snadiin on liian pitkä matka ihan vaan tuollasta näyttelyä varten :( Mahtaako olla vielä joulun jälkeen pystyssä?

Jennijee kirjoitti...

Kuulostaa tosi kivalta! Kuopion kaupunginmuseossa on myös ns. vanhan ajan huoneita sisustettuna, mutta ei sinne saa mennä hiplaamaan tai räpläämään. Lasten kanssa on tylsää rallattaa koko ajan, että "Ei saa koskea!"

Ripu kirjoitti...

Zirk: On!

OP: Voit mennä ilman lastakin. Siellä oli nytkin ihan vain aikuisiakin. Jos kapuat sinne hepan selkään, niin ehkä sitten, mutta jos et, niin no hätä. :D Ja sanopa muuta tuosta tavaramäärästä nykyään! Huoh!

Eppusen kaapilla: Voi kiitos. :)

Heidi: Tää snadi on toisille kauempana kuin toisille. Hih. Veikkaisin, että on vielä joulun yli hyvinkin, mutta kantsii tsekata. Alennusmyyntiinhän sitä sitten kantsii tulla tammikuussa, niin samalla tsekkaa Lasten kaupugin.. ;)

Jennijee: Tuo onkin niin ärsyttävää, jos EISAAKOSKEA! Ja ikinähän ne ei minua usko, joten ei kiitos sellaisille paikoille.