lauantai 14. huhtikuuta 2012

Vakavasti harkittavat asiat

Meille ei voi tulla ilmoittamatta, koska koti sekä allekirjoittanut ovat yleensä räjähtäneessä tilassa ja tilanteen korjaaminen vaatii valmisteluajan. Aina. Olen kuitenkin ajautunut umpikujaan, sillä olen ihan raivona, kun siivoan ja siivoan eikä se näy missään. Vannotan aina koko perhettä, että nyt ei sotketa, kun eikös ole mukavaa, kun on siistiä. Joojooäiti-anna-nyt-sitä-jäätelöö. KOSKAAN tämä sopimus ei ole pitänyt. Viimeistään seuraavana päivänä levitellään käsiä, että on taas tavarat hyrskyn ja myrskyn. Itse on vielä täysin kanveesissa edellisen päivän raadannasta, että ei vaan jaksa alkaa taas siivoamaan ja näin kierre on valmis.

Minä oikeasti haaveilen siivoojasta. Olen tämän nyt julkilausunut ja kunhan tämä kotiäiti-mode vaihtuu working mother-modeksi, niin tämä ylellisyys on vakavasti harkittavien asioiden listalla. Miksi siivojan hankkimista kuitenkin pidetään jotenkin huonona asiana? Ymmärrän, että omat vanhempani eivät esim. koskaan ymmärtäisi tällaista tekoa eikä muutenkaan sen polven porukka. Parilla ystävälläni käy siivooja ja he ovat ihan suht normaaleja tyyppejä. Noin niinku. :)

Koska tämä kotiäitijobi kuitenkin vielä jatkuu, niin toinen vakavasti harkittavien asioiden listalle laitettava asia on tämä:

kuva: stockmann.com

Asia on nyt ajankohtainen, koska Stockan Hullut Päivät tarjoaa tätä beautya pari sataa halvemmalla kuin normaalisti. Se on sairaan kallis silti. Minulla on kuitenkin tämä ihmeellinen tuntemus. Jos minulla olisi KitchenAid yleiskone, jotenkin vaan, kaikki kotiasiat sujuisivat täysin mutkattomasti. Meillä tuoksuisi aina kakut, pullat ja pitkot. Minä olisin aina hyväntuulinen ja hyräilevä.

Ihmeellistä on myös sellainen asia, että minä mietin (jo) tässä kohtaa, että mihin helvataan tuo vehe laitetaan? Yleensä tällaista asiaa pohditaan vasta jälkikäteen. Kävin nimittäin kerran keittiönpöytäostoksilla ja ostin ihan jumattoman kokoisen pöydän. Täyttä puuta. Mies kysyi, että olinko nyt oikeasti varma, että tajusin miten iso se oli. Juujuu. Minulle on sanottu myös, että avaruudellinen hahmotuskykyni on olematon. Höpsis, sanon minä.

Esillähän tuon kaunottaren kuuluu olla, mutta meille se ei mahdu esille eikä se mahdu myöskään kaappeihin, joista jo nyt putoaa aina jotain alas, kun sinne yrittää vielä survoa jotain lisää tai ottaa kattilaa ulos. Mainitsin Miehelle, että "Nyt Se on Hulluilla päivillä Se mun kone!" Mies sanoi kylmästi, että "Ei tule Sitä laitetta meille." Eikä muuta. Näissä tilanteissahan käy niin, että minä käyn itse hoitamassa asioita (viittaus keittiönpöytään) tai sitten annan periksi. Kyllä vaan. Joskus on viisasta antaa periksi, niin Mieskin kuvittelee omaavansa jonkinlaista valtaa perheen asioista päätettäessä, mutta todellisuudessa minä olen vain siirtänyt ko. asian totetusta. Voisikohan KitchenAidille rakentaa oman kaapin?

7 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Meille tuo kapine tosiaan rantautui viime syksynä, keittiöremontin valmistuttua. Ja koskapa kyseinen kaunotar tosiaan on aivan saatanallisen kallis, pyysin sen koko suvulta yhteiseksi lahjaksi. Eli sen saamiseksi ei tarvittu kuin 35 v:n rajapyykki, maisterin tutkinto ja samaan syssyyn neljäs lapsi.
Keittiömme koko mahdollisti sen, että tuo veivaaja on koko ajan framilla ja näin ollen myös ahkerassa käytössä. Ja koskaan en kyllä ole näin paljoa leiponut!
Olen laitetta niin monta vuotta himoinnut, että kun selasin keltaista kuvastoa, eka ajatus oli että MÄ HALUAN TUON! Kunnes muistin että ai niin juu.
Mutta joo, jos vaan mitenkään mahdollista, osta/ruinaa tuo masiina keittiöösi!

Ripu kirjoitti...

Heidi: Kiitos, arvasin tämän! KitchenAidin kanssa menisi elämä ihan niinkuin olin kuvitellutkin!
Minustakin tulisi varmasti mukava ihminen! Siihen ehkä tarvittais myös KitchenAid paahdin, joka myös olisi kiva (ja ehkä vähän jotain muutakin).

Tuo sun kriteeristö (onnea vaan muuten upeista saavutuksista!) täyttyisi muilta osin multakin, excluding neljäs lapsi. Pitäisi siis keksiä jotain uutta? Pitäisi kehittää jokin markkinointistrategia miten myydä toi Miehelle?

Veikkaan, että uusi lapsi ei toisi minulle tuota kaunotarta, mutta miksi minä en voisi saada tuota ihanuutta ihan vaan kun olen niin mahtava tyyppi? Taitaa käydä niin, että joudun ostamaan sen ihan itse, jos vaan raaskin. Huokaus.

P.S. Eikö ollutkin mahtava tunne, kun tajusit, että sullahan on jo tuo beauty?

Ripu kirjoitti...

Hei huiputusta, tuo Hullujen masiina onkin Classic eikä uudempi Artisan! Ihan niin kuin tällä mun käytössä olisi mitään väliä, mutta nyt voi tehdä sovun Miehen kanssa, ja ostaa vaikka ensin sen paahtimen, joka me oikeasti tarvitaan.

Heidi kirjoitti...

Tunne oli tosiaan (liiankin?) tyydyttävä, melkoinen materialisti taidan siis olla. Muistan muuten tuota vehjettä vonkuessani luvanneeni, etten enää _ikinä_ halua _mitään_ muuta. Että kovin korkealle tasolle ei argumentointi ole teinivuosista kivunnut.
Paahdin oli myös meillä oma lukunsa; 4-aukkoinen Dualit sämpyläritilöineen hankittiin rauhoittamaan aamupalapöytää. Loppui se ainainen tappelu niistä leivistä. Ja onhan sekin aika nätti.

jarna kirjoitti...

Hehhhheeehh, himosin sitä paahdinta, mutta lopulta ekonomisti minussa ostikin Lidlistä helvetin hyvän, ihan nätin, muttei tietenkään lähellekään KichenAidin veroista. Säästämilläni rahoilla taisin ostaa lastenvaatteita tai jotain =D

Jenni kirjoitti...

Jos mies pitää saada innostumaan, riittääkö siihen argumentiksi, että lisäosina siihen saa lihamyllyn. Vois sitten mieskin tehdä vaikka makkaraa. (Meillä kone miehen. Se on suunnitellut pitkään sitä makkaran tekoa. Lisäosaa ei ole saanut kuitenkaan hankittua.)

Ripu kirjoitti...

Jarna: Kyllä ovat pirulaiset ihan hirrrrveen hintaisia, mutta aina sopii haaveilla!

Hei Jenni ja ihana, kun kävit auttamassa tässä ongelmassa! Makkara-argumenttia voisi kokeilla, mutta epäilen silti, että ei tule hyväksyntää. Taitaa tietää, että jäisi minulta makkarat täyttämättä. :) Mun täytyy alkaa leipomaan sairaasti ja aina huokailla, olisipa helppoa KitchenAidilla...