perjantai 6. huhtikuuta 2012

Anu Harkki wannabe

kuva: iamloser.spreadshirt.com

Voihan vitsit. Mulle tulee aina hyviä ideoita ja visioita. Näitä tulee useimmiten leivontaan liittyen ja ne johtavat satunnaisesti* onnistumisen sijaan epätoivoiseen huokaukseen, että ei ihan tullut samanlainen kuin kuvassa. Tämä onneton tunne unohtuu pian ja sitten huomaan itseni askartelemassa lastenhuoneen kalusteet uusiksi ihan niin kuin Anu Harkki konsanaan.

Anu Harkki askarteli tässä jokin aika sitten hienon karttatuolin. Se näytti niiiiin yksinkertaiselta, että olin varma, että minäkin osaan. Sitä paitsi tää homma neuvottiin ihan elävän kuvan avuin, joten tässä ei luulisi voivan epäonnistua.

Huomenna meille tulee vieraita eli pitkäperjantain ohjelmassa oli tylsästi siivousta ja pääsiäismäisen juustokakun leivontaa (laitan valkosuklaa-lime rahkaa, se on sitä pääsiäistä siinä kakussa). Mutta ei, just kun olisi oikein piiiiitkäperjantai ja aikaa vaikka muille jakaa, että voisi tehdä triljardit rästihommat ja hengata perheen kanssa, niin ei, minä haluan olla juuri tänään Anu Harkki.

Sanotaanko, että olisi ehkä kannattanut valita toisin. Anu Harkin olisi myös pitänyt kertoa videollaan, että kokonaisen lasten kaluston (2 tuolia, 1 pöytä) päällystäminen kestää ihan koko halvatun pääsiäisen. Luotin itseeni himpun liikaa enkä katsonut videota. Idiootti. Mikäli olisin tuon viisauden tehnyt, olisin jättänyt päällystämättä istuimen yhdellä palalla liian isoilla kaistaleilla, sillä Anu Harkki neuvoo videossa välttämästä tällaista moukkamaisuutta. Videonhan katsoin vasta sitten, kun olin päällystänyt koko tuolin. Idiotti. Luotin kuitenkin Anun sanaan siitä, että rutut oikenevat paperin kuivettua. Bullshit. Eivätkä oikene. P.S. Voi olla, että Anu Harkki tarkoitti, että näin käy, jos kalusteita ei yritä tapetoida yhdellä paperin palasella.

Eniten minua ihmetyttää, miten tuo Harkki on niin hyväntuulinen ja hirmu tyyni? Täällä jo yhden tuolin kanssa puljaus sai aikaan mykkäkoulun Miehen kanssa, puolivuotiaan itkukohtauksen (eikö nyt jaksa odottaa sitä maitoa, jotta äiti saa tän hemmetin jakkaran valmiiksi??) ja nelivuotiaan mielen pahoittamisen, koska ÄLÄ-KOSKE-SIIHEN-!-SE-ON-VIELÄ-MÄRKÄ!-NONI-NYT-SE-MENI-PILALLE! Semmosta yhdessätekemistä meillä.


*) siis oikeesti satunnaisesti, ei läheskään aina, sillä olen tunnettu (lähinnä kotipiirissä) loistavasta porkkanakakusta, pannukakusta, ym, ym, ym, mitä-niitä-nyt-oli...

4 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Voi ei...! Nyt ei sitten enää loppupääsiäisenä kannata alkaa mitään uusia projekteja? Vai kestääkö tuo siis tiistaihin asti? Saitko JO yhden jakkaran päällystettyä? Ehkä kandeis jättää ne loput kesälomaan =D

Iloista pääsiäistä teille kärttyisästä äiti-ihmisestä huolimatta =)

Ripu kirjoitti...

Ei uusia projekteja, ei. Yksi jakkara on tehty viime yönä valmiiksi ja loput odottavat... en vielä ole varma mitä. Ja mikä kesäloma Jarna? Hauskaa ja leppoisaa Pääsiäistä!

Heidi kirjoitti...

Been there, done that. Aika useasti meidänkin rattoisat askartelutuokiot päättyy siihen, että äiti (=minä) kiljuu ÄLÄ ota sitä ANNA nyt sen olla MIKSI ei voi uskoa kun sanotaan KORJAA itse kun pilasitkin TOSI KIVA!!

Ripu kirjoitti...

Kiitos Heidi sympatiasta. Parasta olisi, kun tajuaisi pysyä erossa tämmösistä tai mistään käden taitoja vaativista rojekteista. Näin se vaan on. ;)