perjantai 27. huhtikuuta 2012

Still Alive


Olo on kuin jyrän alle jääneellä. Silti täällä henki vielä pihisee. Pienet nukkuvat. Molemmat. Voisin vaikka vähän itkeä. Väsyttää ihan hulluna.

Olen oikeasti vahva ihminen, koska vietin melkein koko päivän Lastenmessuilla. En muista sieltä mitään muuta kun Titi-Riitan ja ne nallet, jotka asuvat meillä virkattuina versioina. Neljävuotiaan rakkaat.

Viime yönä ei nukuttu, koska neiti seiskakuu oli saanut kamalan flunssan ja nenä oli aivan tukossa. Melkoisesti risoi, kun ei maitohommista meinannut tulla mitään. Nyt makkarissa tuoksuu Venäjä. Raaka sipuli auttaa pientä nenää aukeamaan. Tekee mieli jouluaaton alkupaloja: pompannappeja, muikunmätiä, smetanaa, mustapippuria ja punasipulia. Ja Mummia tai käy myös musta Freixenet. Hirvee jano.

Olen traumatisoitunut niistä messuista enkä pysty minkäänlaiseen analyysiin siitä mistä mankelista tänään kuljettiin. En ostanut ilmeisesti mitään, mutta kaikenmaailman rojua kassi on täynnä. Sortteerataan myöhemmin.

Nyt ihan hiljaa aamuun asti. 

4 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Voi surku sun päivääsi. Mutta kuten itse totesit; still alive. Tässä tapauksessa se taitaa olla se kuuluisa hopeareunus.
Tukkoinen lapsi on maailman säälittävin tapaus, unihommista ei silloin tule _kenelläkään_ yhtään mitään. Meidän kasikuu on suht lyhyestä elämästään ollut puoli vuotta tukkoinen, yöt sen ansiosta yhtä helvettiä paitsi hänelle, myös minulle. Mies ei kuulemma kuule mitään (en usko). Univelka oli sitä luokkaa, ettei se tämän elämäni aikana tule ikinä kokonaan kuitatuksi.
Mutta sitten (tarkalleen ottaen kolme yötä sitten) tapahtui suuria; pieni alkoi ryömiä ja rymytä etunojapunnerrus-tyylillä eteenpäin ja -tadaa- nenä aukesi ja lapsi nukkuu. Koko yön, heräämättä. Tunne on uskomaton. Koita jaksaa, jospa tämä maaginen vaihe auttaisi teilläkin?

Ripu kirjoitti...

Heidi: Kiitos ja aivan ihana kuulla teidän uusista kuvioista. Nauti unistasi. Nukkuminen on niin ihanaa. Mä en nuku päivisinkään, niin en oikein muista miltä ne oikeet unet tuntuu. Jotenkin makealta, muistelisin.

Nti seiskakuu heräsi, kun Mies meni kolistelemaan (=nukkumaan) ja tässä vielä istun, mut nyt mä meen. Nukutaan kaikki hyvin!

jarna kirjoitti...

No mutta eipä törmätty messuilla ilmeisesti =D En kyllä olisi voinut sua katrainesi tunnistaa, mutta minut olisit sinä voinut tunnistaa Nöpöstä. Väsyksissä ja usean lapsen kanssa ei kyllä huomaa mitään. Ainakaan minä en huomaa.

Ripu kirjoitti...

Jarna: En olisi varmaan tunnistanut edes omaa mummoani. No nyt on uusi päivä ja himpun enemmän virtaa miettiä tarkemmin niitä messuja.

Ilo-oloa kaikille ja aurinkoa!