tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kadonneiden tuttien metsästys

kuva: twiniversity.com

Onko ärsyttävämpää, kun kantaa just nukahtanut vauva sänkyyn ja huomata, että se loppusilaus, joka takaisi hetken rauhan äidille - niin ja lepohetken vauvalle, on jälleen kadoksissa! Sitten on myöhäistä lähteä etsimään tuttia jostain, jos se ei ollut siellä missä piti eli sängyssä. Kiehuu, kiehuu!

Meidän lapset ovat olleet (ja puolivuotias on edelleen) sellaisia, että tuttia tarvitaan vain nukahtamisessa iiiihan pienen hetken verran. Ei ole vaikeeta, kun on tutti. Sängyssä odottamassa. Avaimet onnistuneeseen nukutukseen ovat nimittäin yksinkertaiset: äiti laskee vauvan käsistään omaan sänkyyn, laittaa rauhallisesti tutin suuhun, pupun kainaloon ja hiippailee pois. Voilà! Ei tarvita muuta. No mutta kun se perhanan tutti ei ole nykyään ikinä siellä sängyssä. Ei niin siis ikinä!

Sitten vauva virkistyy eikä nuku. Niin se menee. Aika yksinkertaista tämäkin.

Tutteja on olemassa kasapäin, mutta ei niitä silloin ole yhtäkään, kun on tarve. Eikun heiluttelemaan leluja puolivuotiaan eteen, kun ei sitä tuttia löytynyt. Huraa!

Ei kommentteja: