sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Iltapäivä

Järkyttävää naputusta Miehelle siitä miten minun pitää aina pyytää, että jotain tapahtuu. Mies katsoo ihmeissään, että kyllä hän tekee aina, kun vain pyytää. Ei tajua. On niin ärsyttävää olla aina pyytämässä, että voitko laittaa astiat, pyykit kaappeihin (tai tämän teen kyllä ihan itse ihan siitä syystä, että löydän vielä joskus nämä ko. vaatteet), järjestää tavaroita paikoilleen. Toteamus ei riitä vielä mihinkään: pyykit pitäs hakea pyykkituvalta. Vastaus tulee salamana: No hakekaapas te tytöt. Onko sellaisia miehiä, jotka olisivat tuohon vastanneet: Joo, minäpä kipaisen kulta ja haen vieltä kioskilta suklaata sulle kulta. Nuo kullittelut voi skipata, mutta on se kun aina pitää olla pyytämässä. Mies ei edelleenkään ymmärrä mitä oikein valitan.

Minun nalkutus oli täysin tuloksetonta ja alkoi väsyttää niin paljon, että lähdettiin ulos tyttöjen kanssa ja neljävee nappasi pyörän kevään ensimmäiselle ulkoilutukselle (potkulautaa potkitaan vielä sisällä, kunnes lapsi osaa sen pysäyttää muutoinkin kuin törmäämällä seinään).


Kotiin palattuamme päätin tehdä liian monta asiaa kerralla eli puolivuotiaalle omaa leipää - Kiitos Riie ohjeesta, meille toisille risotto con la broisku, plus les sämpylöitä. Sanomattakin selvää ettei kaikki mennyt ihan putkeen. Sämpylätaikinasta unohtui suola ja paistoin niitä vain 200 asteessa varmaankin tunnin, koska olin juuri puolivuotiaan leipäset noissa lukemissa paistanut, broiskut saivat toiselle puolelleen tyylikkään onyxin karsinogeenipäällysteen, mutta sain ne kuitenkin pelastettua syötäväksi (pelastustoimenpiteenä: rapsuttelu).


Neljävuotias oli niin poikki pyöräilystä, ettei edes jaksanut syödä ja puolivuotias kakisteli leipää kurkussaan, mutta Gill Rapley on todennut, että antaa kakistella, sitä se sormiruokailu on (tästä tulossa lisää myöhemmin). Huokaus.


Eräs ihanuus otti nokoset ulkoilureissulla eikä turhia jaksanut valittaa ja nalkuttaa, kuten eräs toinen henkilö.


Ulkona oli vielä tosi kylmä, vaikka ystävämme Aurinko jaksoikin olla seuranamme. Toppapuvut ovat nyt kuitenkin siirtyneet lepotilaan (siellä pyykkituvassahan ne huilailee), joten nyt vaan kesää kohti ihan kunnolla eikä mitään lumimyrskyjä enää, kiitos.


kuvat: ikiomat (ethän kopioi niitä, kiitos)

3 kommenttia:

jarna kirjoitti...

Nöpöllä on sama fillari!

Olipa kaikenlaisia käänteitä taas teidän arjessa =D

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa koko poppoolle!

Heidi kirjoitti...

Toi pyytäminen on niin kuultu ja nähty. Koitan aina pitää mielessä, että tosiaan pyydän (enkä siis mälkytä), kun haluan jotain tehdyksi. Mutta kun jukolauta meillä on niin eri käsitys koska niitten pyydettyjen asioitten pitäisi tapahtua. Minä pyydän silloin, kun haluan, että ne todella tapahtuu, sillä samalla hetkellä. Mies luulee, että pyydän, jotta ne tulisi noin niin kuin ylipäänsä tehdyiksi. Kun kolmannen kerran ärähdän asiasta, vastaus on aina "kyl mä sen teen/ai sä tarkoitit nyt/ olisit sanonut et sillä on kiire". Voi muna sanon minä.

Ripu kirjoitti...

Jarna: Epäilemättä teidän Nöpöllä on prinsessapyörä. :) Meillä on mielessä, että on aika pieneksi käynyt, mutta tuskin ostetaan uutta kesäksi, kun nyt tuli se potkulautakin. Täytyy funtsia.

Heidi: Halleluja! Kyllä täälläkin pyydetään ihan nätisti ja usein, jos ei heti tapahdu, teen lopulta itse ja länkytän tuplana! Ärsyttävää tiedän, mut pinnaa ei näillä unilla kärsi venytellä yhtään. Länkyti, mälkyti vaan.

Iloista uutta viikkoa Jarna ja Heidi!!!

P.S mahtavia synonyymejä nalkuttamiselle. Saa käyttää vapaasti.