lauantai 25. lokakuuta 2014

Stop säntäilylle


Lauantai. Kampesin sängystä ylös klo 6.35. Kroppa on yhä arjessa. En osaa chillata vielä lauantaina. Aamukahvi yksin hiljaisuudessa ja tunne siitä, ettei tarvitse mennä ketään herättelemään on kuitenkin kivaa. 

Pohdin missä kohtaa laitan pyykkikoneen pyörimään, tummia, vaaleita vaiko punaisia ensin ja mahtaakohan pyykinkuivaustupa olla vapaana.

Tavarat ovat hujan hajan olkkarin lattialla. Lelut ja muut. Olkoon. Ehtiihän sitä laitella. Tänään pitää imuroida ja pestä lattiat. Otan kahvista kulauksen, kello ei ole vielä seitsemää. Viikonlopun to do-listaan kasautuu helposti tekemättömiä asioita, jotka kuvittelee tekevänsä viikonlopun aikana, kun ei muulloin ehdi, mukamas

Ei ole ihme, jos alkaa ahdistaa, kun ne kolme vuotta kehittämistä odottaneet kuvat eivät tämänkään viikonlopun aikana tule tilattua, eivätkä ikkunat peseydy. Joskus tuntee olonsa niin riittämättömäksi ja laiskaksi, kun huomaa, ettei saa mitään aikaisiksi, uupuu jo ajatuksesta.

Iltapäivällä haaveilen lähteväni asioille yksin. Stockalla on -20% kodintuotteista just tänä viikonloppuna. Olen suunnittelut hankkivani lastenhuoneeseen uuden varjostimen, samoin kuin keittiöön. Varmasti löytyisi eskarilaisen työpisteen äärelle myös tuoli, joka ei ole ihan must, mutta harkinnassa.


Onko se kuppi tyhjä ja melkein tyhjä?

Juon iltapäivällä kahvia, Mies nukkuu päiväunia. Kadehdin hänen taitoaan chillata. Minä en oikein osaa chillata. Alan helposti kiukutella, kun väsyttää. Pitäisi osata mennä lepäämään. Kuopus keikkuu sylissä. Päätän etten lähde säntäilemään Stockalle. Illalla voin poiketa verkkokauppaan, jos tosi paljon jotain sieltä haluan.

Lainasin kirjastoautosta Katja Ketun Kätilön. Se on kuulemma huikean hienosti kirjoitettu. Olin ajatellut aloittavani lukemaan sitä nyt viikonloppuna. Haluan olla myös lasten kanssa. Ulkoilla. Pelailla pelejä. Jep jep. 

Viikonloppuun on poikkeuksetta aina ladattu niin paljon tekemistä, että saa aikaa stressin jo siitä, kun tajuaa, ettei ehdi, eikä jaksa tekemään suurinta osaa. Joutenolo hyvällä omallatunnolla todellakin on taitolaji. Minilomat viikonloppuisin ovat myös , että niille kodin kiireille ei vaan voi tehdä mitään ja erilaiset projektit joutuvat odottamaan sitä seuraavaa viikonloppua. 

Nyt koko perhe on tullut olkkariin odottamaan tämän viikon Putousta - anti-swägä-paua-paua-paua sekä Kissi Vähä-Hiilari, tää äiti nyt vaan tsillaa.  Pesen ne lattiat huomenna.





Sis. mainosbannerin

3 kommenttia:

*Laura* kirjoitti...

Meidän miehet lähitvät tänään kolmeksi tunniksi miesten hommiin - varaosaliikettä, autokauppaa jne. - ja minä rötväsin oikein huolella. Katsoin sarjoja Katsomosta, join teetä, olin somessa, söin pullan. Ensin ajattelin että olisin tehnyt jotain hyödyllistä mutta nääh... :)

Tuo Kätilö on huikea lukukokemus! Kunhan pääset tarinan imuun, sulla meneekin loppu viikonloppu sen kanssa. :)

Riksu kirjoitti...

Moikka! Kiva blogi sulla. :)

Mulla menee vielä lauantai siinä kaiken tekemisessä, ja niinpä sunnuntai onkin nykyään mun lempipäivä. Siinä missä aiemmin stressasin sunnuntai-iltapäivisin jo sitä nurkan takana odottavaa maanantaita, nykyään pääsen ihan hyvään chillailumeininkiin.

Riikka kirjoitti...

Laura, ihanaa! En muistakaan, milloin olisin ollut yksin kotona. Silloin ei todellakaan tehdä mitään hyödyllistä. Hyvä Sinä!

Ja kiitos, aloitin Kätilön illalla ja se vaatii kyllä sen, että pääsee juuri siihen mainitsemaasi imuun, muuten se on melko raskas lukea. Meidän lukuhuoneessa ei kuitenkaan kovinkaan kauaa viitsi istuskella.. ;)

Riksu, kiitos. Mulla selvästikin tuo sama. Sunnuntai-iltapäivänä on saavutettu se chillifiilis, joka ei vielä ole mahdollinen lauantaina. Sunnuntaisin nukunkin jo pidempään ja tänään on niin kiitollinen olo jo siitä, että saa tunnin lisää tähän vuorokauteen, vaikka se pimeä saapuukin nyt jo aiemmin. Mukavaa iltaäivää, ei mietitä vielä huomista.