keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Perhepotretti (+passikuvavinkki)


Meidän perhe (kortit Hanna-Riikka Heikkilän)

Kuinka moni on käynyt pari- kolme- tai neljävuotiaiden kanssa ottamassa passikuvaa? Minä olen.

Isompi lapsi, se eskarilainen oli kuunnellut äidin neuvot jo kotona. Ei saa hymyillä. Silmät auki. Nyt ei oteta tyylistaili-kuvia. Hyvä, just noin. Flash! Täydelliset passikuvat.

Sitten neiti juuri kolmevuotta täyttänyt. Pyörittelee päätään. Yritän nostaa jakkaralle. Veteläksi vetää itsensä. Ei pysy jakkaralla. En voi laskea irti, arvioin, että pudotus lanoliinilattialle on liian suuri. Kerron lapselle, että nyt kandee antaa sedän näppäistä kuvat, ettei tarvitse seuraavana päivänä poliisilaitoksella iskän kanssa ottaa kuvaa. Äiti ei tuu sinne. Ei tehoa.

Lähdetään valumaan pois päin. 
Yritän pysy rauhallisena.

Lupaan karkkia.

Käännytään takaisin kuvauspisteelle, mutta jälleen kerran lapsi iskee jarrut päälle. Karkkilupauksesta huolimatta. Tällä kertaa jo vaistoaa, että minua ottaa rankasti päähän, vaikken sano mitään. Ehkä se on ne normaalia napakammat otteet, kun nostan pois jakkaralta. #aiettäottaapäähän

No sitten ei voida ostaa sitä karkkia, harmi.

Vielä yksi yritys:

Kuule, saat valita ihan oman karkkipussin!

Tähdet syttyvät lapsen silmiin. Yes, hykertelen. Paras pedagoginen kikka ikinä.

Nyt saan nostaa lapsen jakkaralle, kunnes sermin takaa uusi kuvaaja partoineen ilmaantuu tähtäilemään lasta kohti. Hohhohhoh, kylläpä tämmöinen partaukko tietysti pelottaa, hohhohhohoh! Tarvinneeko mainita, että lapsi itkee hysteerisesti. Nostan hänet lannistuneena alas, en ole vihainen. Miten voisinkaan olla. #voikohampaatpurrapoikki

Menemme istumaan hetkeksi kauemmaksi, soitan miehelle ja kiroan, miksi hän ei ole täällä. 

Istumme rauhassa ja vielä ennen kun olemme lähdössä, kysyn vielä kerran. Nyt se sopii neiti kolmevuotiaalle. Sanomattakin on selvää, että silmät ja nenänpää ovat lähes yhtä punaiset kuin uusi huulipunakynäni (jota lämpimästi suosittelen).

Vaan kuva saatiin ja hyväksyttiin kaiken lisäksi myös seuraavana päivänä passihakemukseenkin. Sopiikin tässä kohtaa vinkata, että pääkaupunkilaiset säästää melkoisesti passikuvissa, jos piipahtavat Verkkokaupassa. Sieltä saa ma-to klo 9-16 välisenä aikana 6 kpl passikuvia eurolla (1 €) - jos vain kuvattava on suosiollisella tuulella. Kuvauspalkkioksi Hello Kitty Jelly Beans (2,50€) - worth every cent.

Miten teillä nää kuvaukset yleensä sujuu?

2 kommenttia:

Sanna/Kotisaari kirjoitti...

Juu, hyvin saman tyylisesti menee meilläkin. Esikoinen joutui äidin passinhakureissun yhteydessä pari vuotta sitten ex tempore -passikuvaan, kun virkailijan mielestä edellisen passin vauva ei enää näyttänyt samalta. No, uudessa passissa on nyt sitten sellainen klassisen pidätyskuvan näköinen otos, jossa tyttö katsoo pelokkaana ja itkuun purskahtamaisillaan kameraan. Toisaalta ilme on hyvin samannäköinen kuin usein passintarkastustilanteessa, joten nyt ei ainakaan voi sanoa, että ei olisi yhdennäköisyyttä...

Riikka kirjoitti...

Sanna, klassinen pidätyskuva on just se, mikä niistä kuvista tulee mieleen.

Niin itsellä kuin lapsilla. ;)