Some-thing to think about - älyä vai ei?

kuva

Eskarilainen on vihdoin saanut oman puhelimen. Halleluja! Asiasta oli käyty keskustelua jo varmasti yli vuoden päivät, jolloin alkoi peräänantamaton tiedustelu siitä, milloin hän voisi saada oman kännykän. Vieläkö muuten näitä älypuhelimia kukaan kutsuu kännyköiksi? Kukaan muu kuin tämä dinosaurus täällä?

Me vanhempina olimme ajatelleet, että ensi kevään synttärit olisivat sopiva ajankohta, jolloin puhelinta voisi harkita esikoiselle.  Tällöin lapsi ehtisi ottaa luurin haltuun ja koulun alkessa syksyllä perustoiminnot, kuten puhelimeen vastaaminen ja sillä soittaminen sujuisivat. Tervetuloa tähän päivää granny, sellaista puhelinta tuskin enää edes löytyy, josta vain nämä ominaisuudet löytyisivät.

Puhelimen kotiutuminen eskarilaiselle aikaistui vanhemmista johtumattomista syistä. Lapsi voitti arvonnasta Nokian Lumian ns. selfie-puhelimen. Ai minkä? Ajatelkaa semmoisiakin puhelimia on, en olisi ihan ekana puhelinkaupassa tiedustellut moisen perään. Onneksi lapseni ei käsittääkseni kovinkaan paljon pohdi ulkonäköään kuviaan nappaillessaan. Hän on täysin tyytyväinen kuvaansa, eikä osaa ajatella, että näyttäisi miltään muulta kuin aivan ihanalta, jollainen hän tietysti onkin. Pidä tämä, toivon. Eri-ikäiselle selfie-luuri voi edustaa muutakin kuin kivan oman kuvan nappaamista. Nimim. Kokeiltu on ja heti tsekkasin löytyykö mitään suodattimia - jos tiedät mitä tarkoitan. Vakavasti ottaen selfiekuvat - niiden vaikutus useimmiten rankkoihin ulkonäköpaineisiin ja koko somemaailma on vanhempienkin otettava haltuun. 

Minulla on ystäviä, ihan nuoria - alle 40 vuotiaita -  ystäviä, jotka eivät ole somessa. Missään siellä. Minulta pääsee usein vau. Itse kuulun Facebookin lisäksi myös Instagramiin ja Whatsappiin, mutta puhelimeni muistikapasiteetti on niin huono, että ko. sovellukset herjaavat, jos niitä yrittää käyttää, joten oikeasti kuulun vain ensin mainittuun.

En voi juurikaan briljeerata sometuntemuksellani. Huikkasin jossain duunin kahvihetkellä, kun keskustelussa oli Linkedin, että en kuulu sinnekään, eikä tarvii onneksi liittyä sinne Tinderiinkään, kun mulla on tää perhe-elämä, niin mä kuulun vähän niinkun Kinderiin. Eheheh. Ketään ei naurattanut.  

Eskarilaisen puhelin on kenties hiukan edistyneempi malli, kuin mitä olisimme hänelle ajatelleet hankkia, mutta jo ilmankin sim-korttia lapsi tuntuu nopeasti ottaneen haltuun puhelimen toiminnot - netti, valokuvaus, videokuvaus ja erilaiset sovellukset (ilmaisia Frozen appsejakin näköjään löytyy).

Puhelimessa ei tosiaan ole vielä sim-korttia, koska emme ole ehtineet pohtia, millaisen liittymän tuon ikäinen lapsi tarvitsee. Täytyy miettiä, kuinka paljon tekstareita on riittävästi, en halua ladata hänelle whatsappia. Kuinka paljon on sopiva määrä puheaikaa? Rajaton netti on ehdoton, vaikka puhelimen viihdekäyttöä rajoitetaankin. Jokin lukko Putous-äänestyksille olisi myös aika hyvä idea. En innostu pre-paid -liittymistä, vaikka sellainen tässä kohtaa voisikin olla perusteltua, kun puhelinta ei tarvitse vielä kantaa mukana.

Lapsen kanssa olemme keskustelleet myös etiketistä: tulee kysyä, jos haluaa ottaa kuvan kaverista ja jos kaveri kieltäytyy, täytyy sitä kunnioittaa. Kuvien julkaisemisesta ei ole keskusteltu sen tarkemmin vielä, koska lapsi ei todellakaan kuulu someen. 

Herätys aikuiset - whatapit ja somehommelit ovat lastemme todellisuus -artikkeli pohtii someilua monelta kantilta. Somekiusaaminen on yksi iso minua huolettava asia, johon tulisi kiinnittää aina vaan enemmän huomiota. Käykää lukemassa.

Mitä muuta pitäisi huomioida? 
 

Suosikit