keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Some-thing to think about - älyä vai ei?

kuva

Eskarilainen on vihdoin saanut oman puhelimen. Halleluja! Asiasta oli käyty keskustelua jo varmasti yli vuoden päivät, jolloin alkoi peräänantamaton tiedustelu siitä, milloin hän voisi saada oman kännykän. Vieläkö muuten näitä älypuhelimia kukaan kutsuu kännyköiksi? Kukaan muu kuin tämä dinosaurus täällä?

Me vanhempina olimme ajatelleet, että ensi kevään synttärit olisivat sopiva ajankohta, jolloin puhelinta voisi harkita esikoiselle.  Tällöin lapsi ehtisi ottaa luurin haltuun ja koulun alkessa syksyllä perustoiminnot, kuten puhelimeen vastaaminen ja sillä soittaminen sujuisivat. Tervetuloa tähän päivää granny, sellaista puhelinta tuskin enää edes löytyy, josta vain nämä ominaisuudet löytyisivät.

Puhelimen kotiutuminen eskarilaiselle aikaistui vanhemmista johtumattomista syistä. Lapsi voitti arvonnasta Nokian Lumian ns. selfie-puhelimen. Ai minkä? Ajatelkaa semmoisiakin puhelimia on, en olisi ihan ekana puhelinkaupassa tiedustellut moisen perään. Onneksi lapseni ei käsittääkseni kovinkaan paljon pohdi ulkonäköään kuviaan nappaillessaan. Hän on täysin tyytyväinen kuvaansa, eikä osaa ajatella, että näyttäisi miltään muulta kuin aivan ihanalta, jollainen hän tietysti onkin. Pidä tämä, toivon. Eri-ikäiselle selfie-luuri voi edustaa muutakin kuin kivan oman kuvan nappaamista. Nimim. Kokeiltu on ja heti tsekkasin löytyykö mitään suodattimia - jos tiedät mitä tarkoitan. Vakavasti ottaen selfiekuvat - niiden vaikutus useimmiten rankkoihin ulkonäköpaineisiin ja koko somemaailma on vanhempienkin otettava haltuun. 

Minulla on ystäviä, ihan nuoria - alle 40 vuotiaita -  ystäviä, jotka eivät ole somessa. Missään siellä. Minulta pääsee usein vau. Itse kuulun Facebookin lisäksi myös Instagramiin ja Whatsappiin, mutta puhelimeni muistikapasiteetti on niin huono, että ko. sovellukset herjaavat, jos niitä yrittää käyttää, joten oikeasti kuulun vain ensin mainittuun.

En voi juurikaan briljeerata sometuntemuksellani. Huikkasin jossain duunin kahvihetkellä, kun keskustelussa oli Linkedin, että en kuulu sinnekään, eikä tarvii onneksi liittyä sinne Tinderiinkään, kun mulla on tää perhe-elämä, niin mä kuulun vähän niinkun Kinderiin. Eheheh. Ketään ei naurattanut.  

Eskarilaisen puhelin on kenties hiukan edistyneempi malli, kuin mitä olisimme hänelle ajatelleet hankkia, mutta jo ilmankin sim-korttia lapsi tuntuu nopeasti ottaneen haltuun puhelimen toiminnot - netti, valokuvaus, videokuvaus ja erilaiset sovellukset (ilmaisia Frozen appsejakin näköjään löytyy).

Puhelimessa ei tosiaan ole vielä sim-korttia, koska emme ole ehtineet pohtia, millaisen liittymän tuon ikäinen lapsi tarvitsee. Täytyy miettiä, kuinka paljon tekstareita on riittävästi, en halua ladata hänelle whatsappia. Kuinka paljon on sopiva määrä puheaikaa? Rajaton netti on ehdoton, vaikka puhelimen viihdekäyttöä rajoitetaankin. Jokin lukko Putous-äänestyksille olisi myös aika hyvä idea. En innostu pre-paid -liittymistä, vaikka sellainen tässä kohtaa voisikin olla perusteltua, kun puhelinta ei tarvitse vielä kantaa mukana.

Lapsen kanssa olemme keskustelleet myös etiketistä: tulee kysyä, jos haluaa ottaa kuvan kaverista ja jos kaveri kieltäytyy, täytyy sitä kunnioittaa. Kuvien julkaisemisesta ei ole keskusteltu sen tarkemmin vielä, koska lapsi ei todellakaan kuulu someen. 

Herätys aikuiset - whatapit ja somehommelit ovat lastemme todellisuus -artikkeli pohtii someilua monelta kantilta. Somekiusaaminen on yksi iso minua huolettava asia, johon tulisi kiinnittää aina vaan enemmän huomiota. Käykää lukemassa.

Mitä muuta pitäisi huomioida? 
 

4 kommenttia:

Kippuralla kirjoitti...

Mun pikkuveli täyttää tänävuonna 15v, ja on ollut joitain vuosia jo somessa. Pidän plussana että sen IGtili on suojattu, mutta oon seuraajana.
Nyt kun molemmilla omilla lapsilla on älypuhelimet (lumia ja samsungin, koululaisia ovat), on niillä prepaidit. JA on toimineet, pari vuotta sitten jo saivat kännykät.
Ekana sellaset 20e puhelimet, joilla pystyi soittamaan ja tekstaamaan, ei kameraa.
Nettiä saavat käyttää kotona kännyllä, kodin ulkopuolella ei toimi.
Ikävä kyllä kakkosluokan alkaessa poikaa kiusattiin kun ei ollut kosketusnäyttöpuhelinta, oltiin kyllä onneksi jo kyseistä episodia luvattu ostaa uusi puhelin synttärilahjaksi.
Meillä käydään päivittäin keskustelua ruutuajasta, ja on päädytty 7&8v kanssa 2h per päivä. Lähinnä siis kännykällä pelaamista ja piirrettyjen katselemista, paristi viikossa pelaavat tabletilla tai tietokoneella. Tiedän kyllä että jonkin verran poika pelaa kavereillaan, ja väittää että kaverit saavat pelata enemmän. En tiedä uskonko vai en, jotenkin hankalaa.

Riikka kirjoitti...

Hei, onpa hyvä, että isompana isosiskona voit seurata myös teini-ikäisen veljeäsi somessa.

Kiitos kokemuksistasi pre-paidista. Itse olen jumittunut siihen, että jos saldo loppuu tai haluaakin vaihtaa liittymää, niin vaihtuuko numerokin? Täytyisi ottaa selvää.

On kamalaa tuo, että jo alakoulun alkaessa voi alkaa kiusaaminen - ja tänään se kohde voi hyvin olla puhelin. Tässä mielestäni luokanopettajalla on oltava skarppi linja, ettei puhelimia ylipäätään päivän aikana ränkätä.

Peliajan rajaaminen ja sen valvominen. Tiedän myös, että eräs ystäväni pohtii tuota, että lapsi pelaa kotona yksin ollessaan ja kaverin luona, mutta säännöt on sovittu ja niistä vaan voi välillä keskustella muistuttaen, mitä on sovittu. Eri asia tehoaako se. Eikö se usein niin mene, että mitä tiukempi kuri, sitä enemmän kiellettyä asiaa haluaa tehdä, kun silmä välttää. On varmasti hankalaa. Meillä kotona tämä vielä pätee, kun tabletin ja puhelimen voi ottaa pois. Ongelma on sillä ratkaistu. Itseohjautuvasti pelin lopettaminen onkin heti hankalampaa.

Kiitos kommentistasi ja tsemppiä sinnekin arkeen!

Kippuralla kirjoitti...

ei vaihdu numero kun saldo loppuu, meillä on tosiaan niin vähäistä ollut se käyttö että 10e on riittänyt aika tasan vuodeksi per lapsi, ainakin tähän mennessä =)
meillä ei voi lapset pelata yksinään, muutakun siis kännyköillä. tietokoneissa ja tableteissa on kaikissa lukot, ja aikaan oli jopa digiboxissa. homma meni siihen, että aina kun silmä vältti niin oli piirretyt pyörimässä, tai pelattiin tunteja jossei puututtu asiaan (kokeiltiin)
nyt vuosi sitten otettiin digiboxista koodi pois, isommat uskoo ihan ok että ei voi katsella aina (meillä on smart tv, näkyy kaikki katsomot, ruudut, netflixit)-mutta ongelma yllärinä tuo 3½v. Jos teen ruokaa alhaalla, laitan pyykkiä tms, niin aika nopsaan se on siellä yläkerran sohvalla. Ja joo, osaa kyllä käyttää jo tvtä että saa netflixistä my little ponyt pyörimään..

Riikka kirjoitti...

Niinpä. Isommille lapsille, kuten meilläkin eskarilaiselle, kun sanoo, ettei saa katsoa, niin hän kyllä tottelee ja ymmärtää - ainakin jos tarpeeksi usein sanoo. ;) Kolmevuotias ei varmastikaan tottelisi, joten kauhulla odottelen aikaa, jolloin hän oppii aukaisemaan kanavat ja boksit ja netfliksit. OMG!

Kiitos muuten prepaid-kommentistasi!