tiistai 28. lokakuuta 2014

Kaino-Vieno, Myrkky-Marja vai ihan vaan ihana tyyppi?


Lokakuun Oliviassa esiteltiin Vuoden kosmetiikkatuotteet. Sivutolkulla voittajia - ja hiukan yllättävää kyllä -  ei yhtäkään luonnonkosmetiikan tuotetta.

Luonnonkosmetiikalle oli varattu yksi, mutta sitäkin merkittävämpi sivu samaisessa lehdessä: Luonnonkosmetiikka ongelmaihon taltuttajana. Sivulla vilahtaa tuttuja merkkejä, kuten Mádara, Patyka, Dr Hauschka... Erilaisille ongelma-ihoille suositeltiin laadukkaita täsmätuotteita ja itsekin sain pari vinkkiä korvantaakse. Kiinnitin huomiota yhteen hoito-ohjeeseen, jossa kehotettiin menemään ihotautilääkärille tai kosmetologille happohoitoon. Älkää vaan hyvät ihmiset menkö!




Huomioni kiinnittyi myös siihen, että jutun ongelmatapaukset esiteltiin Luomu-Liisana, Herkkänä Helunana, Kukkivana Kaino-Vienona ja Läikikkäänä Leenuna. Luonnonkosmetiikkaa suosivana kuluttajana en kuitenkaan samaistunut näihin Helunoihin ja Kaino-Vienoihin. Jäin pohtimaan, onko vielä tänä päivänä niin, että luonnonkosmetiikka nähdään vain marginaalijoukkojen juttuna? Niiden tyyppien, jotka leuhottavat menemään hamppumekoissaan parta tuulessa lepattaen kristallikiveä välillä kainaloon sipaisten? Tällainen kategorisointi on kyllä so last season! Niin last season kuin vain kyseinen termikin on. Olisivatko synteettisen kosmetiikan käyttäjät sitten Myrkky-Marjoja tai Lyijy-Leenoja (lyijyviittaus synteettisten huulipunien sisältämään ainesosaan)? Eikö kuulostakin  kamalalta ja täysin tarpeettomalta?

Meitsillä ei ainakaan (tietääkseni ja toivon mukaan) lepata mikään missään, enkä näe syytä kategorisoida kosmetiikan käyttäjiä. Miksi luoda kategorioita, jotka jakavat kosmetiikan käyttäjät selvästikin eri leireihin? Entä ne lukuisat sekakäyttäjät, jotka käyttävät niin synteettistä kuin luonnonkosmetiikkaa? Naiset, miehet ja lapset käyttävät kosmetiikkaa, ei siinä pitäisi olla mitään erikoista. Tosin taisivat ne miehetkin saada jonkun metroseksualistileiman otsaansa joku vuosi sitten, kun innostuivat hoitamaan silmänympärysihoaan. Ihmisillä on siis tarve kategorisoida ja lyödä leima, tehdä jostain asiasta jokin ilmiö. Vastaako se aina totuutta, on toinen asia. Lisäksi suositella ja kategorisoida ovat kaksi eri asiaa.




Luonnonkosmetiikka on tämän hetken ja taatusti myös tulevaisuuden kuumimpia trendejä. Moni synteettinenkin tuote mainostaa itseään luonnollisena. Mielestäni on osin kuluttajaa harhaanjohtavaa, jos tuotetta mainostetaan 100% natural ja pienellä tekstillä mainitaan prosenttiluvun päällä esim. jokin marjan nimi, vaikka muuten tuote ei ole luonnollista nähnytkään. Meille on eksynyt Miehen kauppakassissa vastaavia nestemäisiä käsisaippuoita.

Edelleen sekä synteettinen että luonnonkosmetiikka ovat molemmat kemikaaleja. Erona on vain se, että luonnonkosmetiikassa ei käytetä keinotekoisia raaka-aineita eikä synteettisiä tuoksu- ja väriaineita. Täytyy muistaa, että synteettinen kosmetiikkahan ei ole yhtäkkiä muuttunut erityisen myrkylliseksi, onhan se turvalliseksi todettua lainsäädännön puitteissa. Monet eivät ehkä vain ole tulleet ajatelleeksi, millaista kemikaalimäärää jokin tuote sisältää.

 


Tein itse täyskäännöksen parisen vuotta sitten luonnonkosmetiikan pariin ihon- ja hiustenhoidossa niin lasten kuin perheemme aikuisten osalta. Tanskassa on alle kolmevuotiaiden hoitotuotteista mm. parabeenit kielletty, joten en nähnyt tarpeelliseksi odottaa, kunnes sama kielto jossain hetkessä rantautuu Suomeen, vaan toimin proaktiivisella otteella tässä asiassa (edes jossakin, joku saattaisi kommentoida). En myöskään näe tarpeelliseksi hieroa keinotekoisia, mahdollisesti muovirakeita sisältäviä ainesosia varteeni, kun voin käyttää luonnosta lähtöisin olevia omia aineksia. Nämä ovat kuitenkin makuasioita. En tuomitse.




En ole oikeastaan koskaan tankannut mitään INCI-listauksia, se minua ei järin kiinnosta. Koen helpoimmaksi napata ihonhoito- ja meikkituotteet ekosertifioidulta sarjalta. Tiedän, että on myös hyviä luonnonkosmetiikan tuotteita, joilla ei tuota kallista sertifikaattia ole, mutta sertifioitu tuote loppuviimein antaa varmuuden siitä, että se täyttää luonnonkosmetiikalle asetetut tarkat kriteerit - muussa tapauksessa voi helposti tsekata sen INCIn ja saada varmuuden sitä kautta.

Jos ei ole tullut ilmi, minä rrrrrrakastan ihania voiteita, meikkejä, purkkeja ja purnukoita. Olenkin todennut, että jos en olisi koulutustani vastaavissa tehtävissä, istuisin omassa pikkupuodissani tuoksuttelemassa ihania aromeja ja pinoamassa kauniita pulloja hyllyille (tarkennus: en puhu nyt siis Alkosta). Sitruksen raikas tuoksu pelmahtaisi ovesta ulos kun sisään astuisivat jo tutuiksi tulleet onnelliset asiakkaat. Sitten me kokeiltais uusia huulipunia ja suihkittaisiin jasmiinin tuoksuista virkistävää kasvovettä ilmaan. Ai että

Onneksi ihminen saa haaveilla.

Tämä blogi on omanlainen väylänsä, jossa saan toteuttaa niitä asioita, joista pidän. Tuon esille mielestäni ihania juttuja, joista toivoisin toistenkin innostuvan. Intoilen erityisesti suomalaisista naisista, jotka synnyttävät näitä ihanuuksia. Intoilen myös jokaisesta kommentista, jossa kerrotaan, että on inspiroitunut kokeilmaan jotain täällä näkemäänsä. Siitä rikastuu mieleni, ei suinkaan rahapussini, jos joku ajattelee, että saan näistä vinkeistäni rahallista hyötyä. 

Kenties jo ensi vuonna Oliviassa nähdään Vuoden parhaissa jokin luonnonkosmetiikankin tuote.


Tekstissä runsaasti tuotesijoittelua. Osa tuotteista on saatuja, osa ostettuja.


2 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Taidan jakaa tämän omaankin blogiini, jos ei haittaa! :) (http://jenn1n.com)

Riikka kirjoitti...

Jenni, eipä haittaa linkitys, kiitos vain. Sinulla olikin kiva blogi!