keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

WTF IS MY TALL SHIP RACES SAILOR ja TUUT TUUT!


Partyyy!!!


Kuten vähintäänkin helsinkiläiset ja kaikki uutisia seuraavat, tietävät, elämme Tall Ships Races loppuviikkoa. Aivan tuohon pihalle on parkkeerannut noin sata botskia, joiden saapumista olemme saaneet myös kuunnella. Seilorikamuilla on tapana huudattaa torvia aina, kun uusi vene saapuu satamaan. Jostain syystä en ole ärtynyt tästä laisinkaan, vaan lähestulkoon liikutun tästä tsemppaavasta eleestä. Kiva, kun säkin tulit Meksiko, tuut! TUUUT! Hei nyt tulee Puola. TUUUUUUUUUUT! 


Leikki seis, nyt siivotaan!
 
Saimme myös anopit kylään - määrittelemättömäksi ajaksi. Ovat haltioissaan isoista veneistä. Se on kiva se, jos ei leivonnaiset häikäise, niin joku muu sitten. Tosiaan pihassa on touhua ja tohinaa nyt lauantaille saakka. Tänään illalla kävin kuuntelemassa Irina Brönklundia ja ohjelmassa on Paula Koivuniemeä, Palefacea, Aino Vennaa, Don Johnson Big Bandiä ja von Hertzenin veljeksiä. Lapsille on Koffarissa aamusta iltaan nukketeatteri Sytkyt, Kapsäkki-teatteria, kasvomaalauksia, Anna Hanski laulelee merihenkisiä lauluja, samoin kuin Johanna Rusanen-Kartano, lisäksi on kaikenlaista muutakin. Huomisen asumme Koffarissa, tämän olen viisivuotiaalle luvannut. Ehkäpä näemme siellä?

Itselläni menokengät kopisevat, mutta ongelmana on Mies, joka on menossa pe-ilta-su. Sinänsä määrittelemättömän ajan viipyvät anopit ovat hyvä juttu, mutta he eivät ole koskaan lapsia hoitaneet, enkä koe ehkä maailmanparhaimmaksi ideaksi lähteä terassille juuri heidän ollessa vierainamme, joten ehkä mä joudun skippaamaan siiderit (ne kaksi) ja von Hertzenin veljekset. Onko ehkä tyhmintä.


kuva: täältä

Myös Ivana Helsinki järjestää ihan omaa Tall Ships Races -ohjelmaa. Luin ohjelman, ja ilmoitin lapsille, että hei mahtavaa, voidaan käydä siellä, sillä he tekevät cooleja tatuointeja. Tatuvointi-innostus jäi lapsille Tukholman matkalta Ville Viikinki -tatskasta. Viisivuotias innostuikin erityisesti, kunnes Mies keskeytti ilonpitomme kyseenalaistaen älykkyyttäni - jälleen kerran - tiedustellen, että eiköhän ne ole kuulkaa ihan oikeita tatuointeja. Lapsi kysyi kauhuissaan, pistetäänkö häneen neuloja, ja minä olin vaan ihan epäuskoinen, että oikeitako tatuointeja, no ei kai..  Onko näin?

Oli sitten todellinen pettymys tajuta, että ihan kaikki eivät tarjoa lapsille omaa ohjelmaa, vaan tässä olikin ihan aikuisten tatuvoinneista kysymys. No ei oltais mentykkään, vai pitäskö mun viimeinkin ottaa se tatska? Vitsi. Over my dead body.

Käyn kohta parvekkeelta kurkistamassa joko paateissa nukutaan. On se vaan tuo purjehtiminen ihan parasta elämää!

Ei kommentteja: