torstai 4. heinäkuuta 2013

Mielimaalaaja

 


Mummola vaihtui toiseen, ihanat serkut saapuivat myös, ja aloitimme touhuamaan pieniä askareita. Mummolan pinta saa uutta punamultaa. Talon maalaaminen on todellista mielipuuhaa. Se tekee hyvää päälle: mielelle, sielulle. Meinasin lisätä ja ruumiille, mutta kättä pakottaa nyt sen verran, että jätetään siihen mielen virkistämiseen tuo maalauksen vaikutus. Sekin on riittävästi.

Toinen puoli talosta on maalattu. Huomiseksi ei toivota sadetta.

Onko siellä muita mielimaalajia?

5 kommenttia:

zirk kirjoitti...

Onhan toki! Hyviä kelejä teille!

Anonyymi kirjoitti...

Siis kyllä se ruumiillekin tekee hyvää. Olen vähän kade. Täällä yritetään tuottaa tekstiä toimistolla yötä päivää.

OP

annna kirjoitti...

Oi, sielunhoitoa parhaimmillaan. Nauti! Minäkin nauttisin maalaamisesta kovasti, mutta minun ei anneta sitä koskaan tehdä. Olen kuulemma liian räpelö. :D

Anonyymi kirjoitti...

Anniina täälläkin on yksi räpelö: minä en saa käsitellä edes liimaputkiloa, ja teippikin on siinä ja siinä. Ei pelkoa, että joskus pääsisi tapetoimaan tai maalaamaan.

OP

Riikka kirjoitti...

Zirk: Kiitos, hyvät on maalauskelit olleet silloin, kun on maalattu. Ukkosmyräkät - lasten lisäksi pitävät huolen, että taukoja pidetään.

OP: Nooo, tekee tekee. Nimim. Pohje ihan toosana ja ranne tunnoton.

Annna: Älä kysele. Tartut vaan pensseliin ja alat sutimaan. Minullekin tuo työnjohtaja teroitti mieleen alkuun jotain, etttä "muista laittaa tarpeeksi maalia, älä maalaa valkoisia ikkunankarmia punaiseksi, onko tarpeeksi maalia pensselissä, hei mitä nämä punaiset ikkunankarmeissa on.." jne.

OP: Älä sinäkään kysele. :)