maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kohteessa ollaan: Tukholma - Junibacken



Hejsan!

Tukholma-raportage osa Junibacken kommer här, var så vänliga. Kohde olikin meille jo tuttu, olemme siis vanhoja Junibacken-kävijöitä, mutta det spelar ingen roll. Kävimme Junibackenissa pari vuotta sitten, ja tuolloin myös hienossa Satujunassa, joka vie Astrid Lindgrenin satujen läpi. Satujunassa on myös satujen mukaisesti melko jänniä juttuja. Niin jänniä juttuja, että viisivuotiaamme muisti tällä visiitillä liiankin hyvin ne pelottavat metsät, mutta ei niinkään hauskoja maisemia Katto Kassisesta tai sitä, miten Iida oli kiskottu lipputankoon. Lapsi ei siis suostunut satujunaan tällä kertaa. Junibackenin sivuilla todetaan näin: Jos lapset aikovat ajaa junalla, pitää aina yhden aikuisen seurata mukana, koska matka saattaa tuntua mukavammalta, jos voi pitää jonkun kädestä sen aikana. Herkemmille lapsille kannattaa kenties pohjustaa hiukan Satujunaa, jotta jännät paikat tosiaan tuntuisivat mukavammalta.



Junibackeniin pääsee sisään ilmaiseksi Stockholm Cardilla. Traumaattisesta satujunakokemuksesta huolimatta, viisivuotias toivoi jo aiemmin uusintavisiittiä, ja varför inte, sillä Junibacken on noin muutenkin mukava paikka viettää aikaa lasten kanssa, etenkin sateisena päivänä. Meille kävi niin, että aurinko paistoi kävellessämme hotellilta Junibackeniin, ja vettä satoi rankasti sen aikaa, kun olimme siellä. Vilken tur!


Söimme lounaan kohteessa, ja lasten lihapullista ja muusista on valitellen todettava, että niissä oli niin teollinen maku (ruokakriitikkona Mies), etteivät ne kummallekaan lapselle maistuneet. Tyvärr! Lastenruoka jäi toisin sanoen syömättä - ja vielä en riktigt stor portion! Ojdå! Äiti ja isä sen sijaan nauttivat erinomaisen maukkaista eväistä - pappa söi Toast Skagenin ja mamma jonkun mielettömän hyvän smörgåsin, näistä puolestaan isot peukut.



Lapsille riittää touhua ja puuhaa Junibackenissa. Viisivuotias innostui toimimaan myyjänä nakkikiskalla. Tuli sitten tilattua hodarin lisäksi myös iso kimpale juustoa, mutta det passar bra. On hyvä, että on monipuolinen valikoima tarjolla. Se kun ei yksi toimiala tänä päiväuseinkaan riitä. Tshih!



Muumien talossa oli ihana tunnelma. Siellä oli paljon pientä tavaraa, ja kivoja yksityiskohtia. Pepin talolla eli Villa Villekullassa oli mahtavaa etsiä kultarahoja, kokeilla nukkumista jalat tyynyllä, paistaa räiskäleitä Pepin keittiössä, ja muuten vaan kiipeillä portaissa äidin yrittäessä pysyä perässä.


Junibackenista löytyy myös kirja- ja lahjatavarakauppa, jonka tuotteita perheemme pienimmäinen innolla kantoi sylissään. Täältä löytyy myös kivoja julisteita ja kortteja. Edelliseltä Junibacken-visiitiltämme matkaan tarttui Herra Tossavainen pehmo, joten nyt pehmopepit ja muut kaverit - ei ehkä niin suosiolla, mutta kuitenkin - jätimme kauppaan. 

2 kommenttia:

Maagi kirjoitti...

Ja voi sjutton också! Miks me mennään Gotlantiin saakka Pepin taloa katsomaan kun niin paljon äitiä kiinnostavammassa Stockholmissa on Junibacken???!! Nyt siis hankin Stockholmcardin ja käydään ihan ehdottomasti Junibackenissa ja SITTEN lähdetään kohti Gotlantia ja eikös Se NK ole siinä ihan matkan varrella : )

Pian nähdään! Ihanaaa! Päiviä siihen on laskettu jo toista viikkoa!

Riikka kirjoitti...

Hei äläpä kuule, se Gotlannin Huvikumpu on se riktigt juttu. Meillä on se vielä näkemättä, men nästa sommaren kanske.

Stockholm Card kantsii hankkia mielestäni, jos aikoo toimia ihan kunnon turistin elkein, ja käydä monissa kohteissa, silloin siitä on todellista hyötyä.

NK on ihan minkä tahansa varrella. :D

Ja hei, täällä myös odotetaan kovasti teidän näkemistä, jihuu ja juhuu, pian nähdään ihanat! <3