maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kohteessa ollaan: Tukholma - Djurgården Runt & iloisia yllätyksiä tax-freestä

muokattu kuva: täältä

Kävimme kesäkuun alkupuoliskolla Tukholmassa yöpymässä pari yötä, kuten täällä on jo muutamaan otteeseen raportoitu. Lomailimme kohteessa, kuin kunnon turistit konsanaan, ja suunnittelimme, mihin seuraavaksi suuntaisimme. Reissuamme varjosti sitkeä vesisade, joka kuitenkin säästi kulkuettamme siten, että vettä satoi yleensä vain silloin, kun vierailimme sisätiloissa. Kiitos tästä armollisuudesta.

Meillä oli Stockholm Cardit, joilla pääsee lukemattomiin kohteisiin joutumatta erikseen maksamaan sisäänpääsymaksua. Vierailtuamme Junibackenissa, päätimme ex-tempore auringon paistaessa - ja kerran sillä kortilla pääsee, lähteä vielä kanaalikierrokselle eli  Djurgården Runt:ille. Mies nosteli kulmakarvojaan pohtien idean järkevyyttä pienten retkiläisten näkökulmasta, mutta minä sanoin risteilyn olevan ihan barnvänligt, joten eikun odottamaan seuraavaa paattia.

kuva: täältä

Djurgården Runt ts. Kuninkaallinen kanavakierros lipui vehreimmän Tukholman halki. Kuulokkeista olisi saanut kuunnella 11 eri kielellä selostuksen upeista rakennuksista ja museoista, joiden ohi ajoimme. Perheen pienin matkalainen piti huolen, että minä kuuntelin selostusta milloin kiinaksi, milloin miksikin. Sen tosin kuulin tarkasti, että upealla Strandvägenillä asuu Tukholman nimeätekevät, ja että tuon kadun asunnoissa on helposti parikymmentä huonetta. Roxetetkin ovat selostajan mukaan - ainakin jossain kohtaa asuneet ko. kadulla. Jasså.

Mies oli osittain oikeassa kulmakarvoillaan, sillä paatin ikkunoista avautuva maisema ei kiinnostanut lapsia ihan yhtä paljon kuin vanhempiaan. Nuorimmaisemme viihdytti kanssamatkustajia illistelemällä takana istuville. Hän myös istui ja pötkötteli jalkotilassa kieltäytyen sitkeästi istumasta sylissä tai penkillä. Itse pudotin lattialle laukkuni, jossa oli kamera (!), yrittäessäni pitää kiinni lapsesta, ettei hän lähtisi ryömimään penkkien alle. Kolahduksessa kamerasta meni jotenkin automaatti pois päältä ja minulta puoli iltaa siihen, että harmittelin rikki mennyttä kameraa. Otin silti epätarkkoja kuvia, että on edes jotain. Sjutton också, mikä tonttu. Sanottakoon vielä, että kierros kesti 50 minuuttia.

Kamera oli juuri pudonnut lattialle. Kuvassa tilanne Djurgården Runtilta.

Kuten varmaan ymmärsitte, allekirjoittaneelta meni kyseinen kanavakierros hiukan ohi, mutta kauniita maisemia ja rakennuksia onnistuin silti rekisteröimään. Paattiin sai rattaat mukaan ilman mitään ruotsinkielisiä mutinoita - eihän ruotsalaiset edes osaa mitään mutinoita - ja tarjolla olisi ollut myös pieniä virvokkeita. Jätin kaffen suosiolla väliin, sen verran minäkin osasin ennakoida. Et simmottinen paattirundi.



Paateista puheenollen, tässä kohtaa hip hip hurraat Viikkarin tax-freen löydöille. Tax-freehän on laivan sydän, ja usein teen niin, että Mies jää hyttiin nukkuvien lasten seuraksi, ja minä pääsen irti ostoksille. Tsihi. Luontaisesti tax-freet pursuaa tuoksuja, meikkejä, vaatteita - itse viihdyin tällä kertaa erityisesti Makian ja Peak Perfomancen hyllyillä, mutta muitakin merkkejä oli pilvin pimein sekä esim. Snö of Swedenin koruja. Käytän itse nykyään pääasiassa luonnonkosmetiikkaa, ja Gabriellalla olikin ilokseni mm. Weledaa ja Burt's Bees -tuotteita. 


Itse ihastuin alunperin Burtin huulikiiltoon, sitten huulirasvaan, ja laivalta nappasin tuliaisiksikin pari peltikantista huulirasvaa. Näitähän ei koskaan voi olla liikaa, eihän? Tarina Burt's Beesin takana kuuluu niin, että Burtin hunajan tuotannosta yli jäänyt mehiläisvaha johti aluksi kynttilöiden valmistamiseen, sittemmin todelliseksi hitiksi nousseen huulirasvan, ja monen muun ihonhoitotuotteen valmistukseen. Burt's Beesiä olen maissa nähnyt mm. Stockalla, mutta edullisemmin näitä tietysti saa laivalta, joten jos olette menossa, niin nappaa Burt mukaasi, et mene vipuun. 

Laivalta löytyi tosiaan myös niitä ihania Happy Sockseja, tosin kokoja ei ollut ihan kaikille, mutta just oli minulle, ja puolitoistavuotiaalle - vilken tur! Näitä olisin napannut myös tuliaistuotaviksi. Aivan ihania! Lapsille oli takuuvarmasti Lego Friends merchandise - vaatteita ja kädentaitoja, Ville Viikinki -pehmoleluja, jne. Lisäksi löysin luomuviinejä, joista pari pulloa nappasin mukaan. And el vino did flow. No ei vaisinkaan, vielä on korkkaamatta. Ja melkein unohtui: SUKLAA. Tästä ei tarvitse sanoa muuta, kun laivoilla tuntuu olevan aina vähintään joku kilon suklaatarjous, jota ei vaan voi ohittaa... Me loves tax-free! 

Tax-freen jälkeen saattoi vielä ihmetellä hytin ikkunasta tätä näkymää ennen Zzzzzz.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten se teittin pienimmäinen ehti tehdä kaikkea tuota 50 minuutissa?
Tuskin minuakaan olisi kiinnostanut...OP

Riikka kirjoitti...

OP: Kysy vaan, ja vielä kuinka monta kertaa.. Maisemat olivat oikeasti kauniita, ja oli kiva kuulla tarinoita rakennusten takaa - siis niiltä osin, joilta kuulin. Hih!