sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Yötön yö aalloilla


Yötön yö näyttäytyi meille kauniina Itämeren aalloilla.  Päätimme tällä kertaa kokea juhannuksen taikaa laivalla miniloman merkeissä. Lapset olivat innoissaan ja oltiin myös me aikuiset. Kesäloma antaa vielä odottaa itseään, joten ajatus reissaamisesta ruuhkassa jonnekin itikoiden keskelle ei varsinaisesti koleassa kesäsäässä houkutellut. 


Silja Symphony*) oli viimeisintä hyttiään myöten täynnä ja oli ilo huomata, että kanssareissaajat ottivat keskiyön juhlan vastaan mukavan maltillisesti. Myös ulkomaalaiset matkustajat olivat kovin haltioituneita yöttömän yön kauniista maisemasta. Selfie-kepit valtasivat kannen, kun monet halusivat vangita kauniin maiseman kuviinsa.








Nämä laivareissut menevät lasten ehdoilla. Leikkipaikat ovat tuttuja, mutta aina täällä vaan viihtyy. Lapset saivat kasvo- tai oikeammin käsimaalaukset ja kesän ajan auki on Silja Landin lisäksi myös Silja Center, leikkipaikka laivan konferenssitiloissa. Löysin itsellenikin oman kolon, josta minua ei kukaan hetkeen kaivannut. Shhh!

#äitiviihtyy

#peukutsille


Suunnitelmissamme oli självklart pukea lapset valkoisiin, viritellä kukkaseppeleet kaikkien päähän - pappa också - ja viettää juhannuspäivää Skansenilla, missä tukholmalainen viettää kaupunkijuhannustaan. Sään valtiaat kuitenkin päättivät toisin. Kävelimme Värtänilta Skansenia kohti ja siinä kohtaa, kun varustimme rattaat ja itsemme sadesuojilla, päätimme suunnata  Junibackeniin. Lapset eivät tätä ideaa vastustelleet. 


Junibackenin uutuus Muumilaakso




  
 

Olimme käyneet viimeksi Junibackenissa pari kesää sitten ja mukava oli viettää sadepäivä tutkiskellen uutta Muumimaailmaa, jota ei vielä viimeksi sieltä löytynyt. Villa Villekulla oli entisellään ja lapset nauttivat. Äidille leivottiin kakkuja ja räiskäleet paistuivat Pepin keitiössä. Junibackenissa muuten ruokailee ihan hyvillä fiiliksillä, sillä lihapullat ja räiskäleet ovat hyvinkin kohtuuhintaisia.

Houkuttelimme esikoisen Satujunaan, jotta pari kesää sitten jääneet kauhukuvat muuttuisivat kevyimmiksi. Vad fan trodde vi? Nååå, ei ne ihan kepoisia kuvia olleet tälläkään kertaa, mutta lapsi totesi, ettei enää pelkää Satujunaa niin paljon kuin ennen. Pohdimme tätä, miksi sen tarina pitää olla paikoitellen niin pelottava, kun aineksia olisi taatusti leppoisempaankin kyytiin. Sanomattakin on selvää, että parin vuoden päästä viedään kolmevuotiaskin uudelleen traumajunaan.  #asiaajarisinkkoselle
   


Palattuamme laivaan ja siitäkin huolimatta, että laiva oli täynnä juhannusjuhlijoita, mahduimme mainiosti tyttöjen kanssa juhannusuinnille ja altaan lämpötilat pitivät meidät lämpiminä, kun merivesi ei vielä houkuttele.



Mikä näistä viikonloppubreikeistä tekee myös mahtavan, on ne valmiit pöydät. Me syötiin aamiaiset ja päivälliset vuorotellen buffassa ja Tavolàtassa. Jälkimmäisessä aamiaisen nauttiminen oli rauhallisempaa ja toki valikoimakin oli meistä erittäin hyvä. Buffan plussa on se runsaus, mutta aina meillä jää lämpimät ruoat syömättä, kun antipastoissa ja kalapöydässä on niin paljon syötävää. Tavolàtassa aamiaisen kruunasi vielä kinuskitäytteiset pienet cupcaket. Oh no!

Tavolàtassa mies on syönyt kolmella eri kerralla saman annoksen ja joka kerralla annosta on jollain tapaa modattu. Aina on ollut hyvää, mutta tämä viimeisin kerta sai erityismaininnan. Minä kiitän myös erityisen ystävällistä tarjoilijaa, joka suositteli minulle lasillisen loistoviiniä. Se ei normaalista poiketen jäänyt lasiin. Tarjoilija suostui myös tuomaan listan ulkopuolella sitruunasorbettia, kun en cappuccinon kylkeen muuta enää kaivannut. Sitruunasorbetilla oli kuitenkin oma meno, sillä perheen kolmevuotias piti siitä niin, että äiti sai kaaputella noin lusikallisen omaan suuhunsa. #olihansevatsajotäynnä




Ei lumipallo, vaan sitruunasorbetti, joka maistui kolmevuotiaalle

Ohjelma laivalla oli muumidiskoa ja kolmevuotias muistutteli paluumatkalla myös Harrin diskosta, mutta skippasimme sen kylpylän tähden. Kiiruhdimme kuitenkin uinnin päälle kurkkaamaan josko Harri-hylje vielä parketilla joraisi, vaan ei. Sen sijaan lapsia kesän aikana viihdyttää show, jossa menomatkalla Afrikan eläimet heiluivat stagella. Myös temppuilevat akrobaatit kiinnostivat lapsia ja meidän kohta-koululainen säntäsi lavalle aina, kun sinne otetttiin joku lentävien keilojen väliin seisomaan. Tämä intoilu esiintymisestä oli äidille ja iskällekin ihan uutta.



Lasten juomissa oli kohokohtina välkkyvät jääpalat - Whoaa!

Tällainen juhannus meillä tällä kertaa. Sitä voi pohtia miksi mennä laivalle aina ja uudestaan. Tämä on helppo. Nämä Tukholman reissut vaan ovat niin vaivattomia vanhemmille, ne ovat supermukavia lapsille. Puhelimien ramplaus ja ruutujen tuijottaminen unohtuu parin päivän ajaksi, kun saadaan olla vain yhdessä. Tällä kertaa NK, Gamla Stan ja muut Tukholman tutut saivat levätä midsommarin yli. Ensi kerralla palataan teihin mina vänner.

...ja se Tukholman saaristo...

Lasten nukahdettua, livahdin vielä kannelle katsomaan kaunista yötä ja muistelemaan Muumipeikon juhannusrunoa. 


Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

- Tove Jansson -



 




*) Yhteistyössä Tallin kSiljan kanssa

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mentiin sitten vähän ristiin, paitsi että olin reissussa noin viikon ja kuljin Vikingillä.

Oma kokemus laivan ruuista - kasvissyöjänä - on vähän ikävä. Pelkkiä lisukkeiksi laskettavia ruokia. Salaatti sitä ja salaatti tätä. Niin ikään, jos on äänekäs saa vaikka kuinka monta tarjoilijaa pyörimään ympärillään, kun muut odottavat kiltisti jälkiruokaansa maailman tappiin asti. Aamiainen oli/on yleensä ok, mutta kasvissyöjän kannattaa syödä maissa, mikäli mahdollista. En tiedä, miten Siljalla sitten.

OP

PS se historiska museet voisi olla kesällä mielenkiintoinen myös lapsille. Olin siellä ja kuuntelin vieressä kun suomalainen,noin 5-6-vuotiaan pojan äiti yritti maanitella poikaa syömään. Ei saanut, koska siellä oli kaikkea kivaa. Erityisesti kesällä Viikinkipiha vetää lapsia. Lelumuseokin Tukholmassa on.

Riikka kirjoitti...

Kiitos OP vinkeistä. Täytyy yrittää piipahtaa seuraavalla kerralla museoissakin.

Ikävä kuulla, että kasvissyöjä jäi paitsioon Viikkarilla. Syötkö kalaa? Minä en syö lihaa kovinkaan paljon, mutta en ole kuitenkaan kasvissyöjä ja kalaa syön mielelläni. Siljan buffassa söinkin nimenomaan kaikkean muuta kuin lihaa - antipastoja (oliivit, juustot, skagenit jne) ja kalaa eri muodoissa. En lainkaan lihaa ja olin jätte nöjd. :)