sunnuntai 17. elokuuta 2014

Yrittäjäkasvattajuutta ravintolapäivänä


Sydänmehukiska Ravintolapäivänä 17.8.2014

- Äiti miten mä voisin saada nämä lakanat. Mä tekisin mitä vaan, äiti, että mä saisin Frozen-pussilakanat. Äiti! 

Äiti on tunnetusti tiukkapipo. Frozen-Elsa oli jokin aika sitten meille saapunut pitkällisen haaveilun jälkeen, mutta kaappien pursutessa pussilakanoita, en suostunut hankkimaan lapselle Frozen-lakanoita. Eilen kaupan hyllylle oli ilmestynyt Frozen-pyyhe. Voi sitä huokailujen määrää ja jalanpolkemista, kun kaupasta lähdimme tyhjin käsin.

Keskustelimme loppuviikolla, että tänään on ravintolapäivä, ja lapsi alkoi ääneen haaveilemaan omasta puodistaan. Oma Sydänmehukiska. Voidaanko me tehdä kyltti, pliis äiti? Voidaan. Lapsi valitsi mehuiksi päärynän ja mansikan. Ne eivät olleet itsetehtyjä, mutta tällä aikataululla mentiin mahdollisimman iisillä toteutuksella - kaupan tuottamilla. Illalla tosin sain vielä kymppiuutisten alettua houkutella neiti kauppiasta pehkuihin, kun mukitkin piti saada koristeltua. Tietty. Yrittäjä ei kai niitä virastoaikoja tunne.

Nappasimme sitten tänään lounasaikaan pöydän, liinat, mehut ja muut kainaloon ja suuntasimme tarjoamaan kansalle helpotusta janoon. Olen niin ylpeä omasta pienestä, isosta tytöstäni, että voisin purskahtaa itkuun ihan nyt. Hän kertoi reippaasti, mitä vaihtoehtoja on, paljonko lasillinen maksaa, että on itse askarrellut mukitkin - vaikka jännittikin.

Ihmiset jaksoivat asioida kauppiaan itsensä kanssa, eivätkä puhuneet hänen yli minulle aikuiselle. Minä sain hillitä itseäni, etten olisi liikaa puuttunut. Minä kaadoin mehun mukiin ja lapsi hoiti rahaliikenteen. Lopulta lapsi kaatoi mehun ja rahasti. Minä hätistelin yhtä ampiaista, joka ihastuneena jaksoi pörrätä myyntiartikkelien ympärillä. Vaan kukapa ei olisi, ihastunut ihanaan mehukauppiaaseen, jolla oli hurmaava Sydänmehukiska.

Mehut myytiin viimeistä tippaa myöten ja aikaa kului pari tuntia. Kauppias nappasi kassansa ja suuntasi ostoksille. Ansaitusti. Mikä liikkisintä, hän halusi ostaa omilla tienesteillään ystävälleen, sielunsiskolleen,  Frozen-pyyhkeen - jos äiti voisi mitenkään ostaa myös hänelle, kun kaikkeen ei oma raha riittänyt. Ja tällä kertaa äiti osti.

Ravintolapäivä - yrittäjäkasvattajuutta parhaimmillaan.
 

5 kommenttia:

*Laura* kirjoitti...

Ääääk, ihana!! <3

Jennijee kirjoitti...

Mahtava juttu! Ei raha puissa kasva jne. - hyvä oppitunti siitä ja aikamoinen kokemus asiakaspalvelusta ja ihmisten kohtaamisesta!

Go girl!

Anonyymi kirjoitti...

Upeata! OP

Kirsi kirjoitti...

Noin sitä pitää :) Mistä muuten löysitte Frozen pyyhkeen? Olen yrittänyt etsiä sellaista kummitytölle lahjaksi, mutta mistään marketeista ei ole vielä löytynyt

Riikka kirjoitti...

Kirsi, kiitos, innokas oli yrittäjä. Frozen-pyyhe on ostettu BR-lelusta. Harvassa paikassa (paitsi Pariisin Disney-storessa :)) on Frozen-tavaraa, sillä sitä ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikille halukkaille, esim. Stockalla ei laisinkaan.