perjantai 29. elokuuta 2014

Viikon filimi

Haluatko miljoona euroa? En.

Viikko on ollut pitkä. Maanantai tuntuu kaukaiselta. Perjantai on tässä. Olen selviytynyt. 

Töissä on painettu niin pehva viikko, ettei muusta väliä. En edes jaksanut innostua Mini Rodinin uutuuksista. Neiti lähes kolmevuotta on huutanut koko viikon kurkku suorana, kun olen tullut töistä kotiin. Sitäkin on ottanut pannuun, can't blame her. Aamuisin valitaan vähintään kolme vaatekertaa ja viimeistään sukkikset tai leggarit aiheuttavat hermoromahduksen - paitsi tänä aamuna riitti pinkki Dirkjen mekko, jonka Aati O:n ihana kaupantäti lähetti hänelle lahjaksi. Juuri tällaisen olen aina halunnut, totesi lapsi ja päiväkotiin päästiin yksillä vaatteilla. Kiitos, se on ihana! 

Päiväkodistakin tuli joka syksyinen täivaroitus. Lapsilla ei ole täitä, luojan kiitos. Omassa päässäni sen sijaan tuntuu kuin joku kävelisi. Tämä tuntemus alkoi eilen ja se tulee ja menee. Olen aivan kauhuissani. Ostin Stockalta uuden putelin Eco.Kidin täiden estoshampoota, jota tytöillä on ollut aiemminkin ja täiltä on vältytty. Olen hölvännyt tukkaani aivan hysteerisesti sillä. Tyhjensin sen päälle vielä öljyputelin päänahkaani, koska täit lukemani perusteella eivät pidä siitäkään. Kampaan täikammalla tukkaani, eikä mitään ole kylläkään näkynyt. Kohta päänahka on ihan riekaleina tästä maanisesta vahtaamisesti.Vaihdoin lakanatkin, joka tosin ei ole mitenkään huono asia. Mies pyörittelee päätään. Psyykkistä, se ajattelee. Yököttävää, minä ajattelen.

Oh well. On kyllä ollut niin järkyttävä viikko noin niinkun muuten - maanantai-iltaa lukuunottamatta, että nämä päänahan tuntemukset varmaan kuuluvat asiaan. Toivotaan silti, että tämä täipaniikki osoittautuu aiheettomaksi. 

Viime viikonloppuna oli joka tuutissa Keekki-hehkutusta. Ähh! (Keekki-imitaatio) Me emme olleet Stadikalla. Maanantai-ilta oli meille viikon ja helposti toisenkin kohokohta. Olimme Miehen kanssa Huvilateltassa. Siellä esiintyivät Pepe Willberg & Saimaa. Katto melkein irtosi. Se kuvatkoon, miten hieno keikka se oli, niin hieno, että olisin voinut ihan helposti itkeä. 


Ravintola Juuren herkut Huviltateltassa

Minä  ja keikkapunkku - Otatko toisen? - Yeth pliiz. Happy.  :)

Huvilateltassa oli tuttuja. Piti ihan tarkistaa, olinko vahingossa eksynyt VIP-osastolle. Siellä oli kaikki. Harvoin jaksan fiilistellä mitään keikkaa, harvoin missään keikalla olen, mutta siitä huolimatta, oli hieno ilta. Viime toukokuussa mietin, oliko Miehellä ruuvi pahasti löysällä, kun hän kertoi minulle äitienpäivänä vievänsä minut Pepe Willbergin keikalle elokuussa, vaan vielä mitä, Mies tietää nää jutut. Tähän viikkoon maanantai-illan kulttuuririento tuli kuin tilauksesta. 


Nyt superlöysäily viikonloppu startatkoon maanantai-illan fiilistelyjen henkeen vaatimattomasti Finlandialla ja Aivan sama mulle mä oon onnellinen. Just niin.



4 kommenttia:

Jennijee kirjoitti...

Joskus rientoihin lähteminen tuntuu ylivoimaiselta, mutta vitsi miten niistä voi saada arkeen potkua! Kerran miehelle hei!

Rentoa viikonloppua! <3

*Laura* kirjoitti...

Meillä on ollut hämmentävän samankaltainen viikko! Ei Keekkiä, sen sijaan pohdintaa kihomadoista ja ihan hirveä työviikko. Keikalle ei olla päästy, mutta eilen viettämään aikuisten iltaa kavereiden luo kylläkin! Nyt taas jaksaa.

Rentoa sunnuntaita!

Ä.Hupulainen kirjoitti...

Puuh! Ihana mies! Skål! Mä tartten huomenna alkavan työputken päälle varmasti jotain rentouttavaa... No chance!

Riikka kirjoitti...

Jennijee, kiitos! Näin on. Onnistuneiden lähtöjen jälkeen alkaa heti suunnittelemaan milloin ja minne seuraavaksi. Tekee hyvää. Miehelle toisenkin kerran hei. :)

Laura, apua. Ne kihomadot ne ovat se toinen painajainen. Yök, yök. Täällä on onneksi päätuntemukset kadonneet. Psyykkistä, olkoon sitten ihan mieluusti niin.

Ja aikuisten ilta. Wau. Ihan mahtavaa! Tsemppiä uuteen viikkoon!

Ä.Hupulainen: Ihana mikä ihana. :) Tsemppiä uuteen viikkoon sinnekin ja se rentouttava täytyy vaan jostain napata - tiedän, mikä tyhjä lause. Jätä tämä sivu auki Miehelle. Kerro, miten kävi. ;)