tiistai 17. syyskuuta 2013

Päiväkotia, ei ihmeitä, ja sitä välikautta (vihdoinkin!)


 

Nenät niiskuttaa jokaisella, myös allekirjoittaneella - tosin ei juurikaan, kiitos pakuriteen - väitän. Hihhih! Niiskutuksistapa oiva aasinsilta päiväkotikuulumisiin, joihin voin helpottunein mielin todeta, että ne ovat melkoisen hyviä. Esikoisella on toista viikkoa hyvä mieli, paitsi retkiaamuina kovasti jännittää, ja sitä ei oikein saa hillittyä, mutta ei tarvitsekaan. Itkeä saa, jos itkettää, mutta pakko ei kuitenkaan ole. Siinäpä meillä hyvin toimiva (useimmiten kuitenkin) motto. Pienimmäiselle eron hetki on aamuisin vielä itkuinen, mutta iltapäivällä vastassa on iloinen tyttö. Tänään päiväunihetkellä oltiin saatu kuulla jopa laulunäytteitä. Liekö Robinia vetäissyt, en sutta kokkaan iiti päättää voi, mä tyylyn kohtalooon - kotona kuullaan hyvinkin usein. All is pretty well siis päiväkoti-osa-alueella.

Samaa ei ihan voi sanoa työrintama-osa-alueesta. Minä olen kärsimätön. On turhuutta ja typeryyttä istuttaa minua kotona, koska voisin istua jossain muualla, ja saada siitä jopa sitä ihmeelliseltä kuulostavaa palkkaa. Monta matoa on koukuissa jos jonkinmoisissa puulaakeissa, vaan pitäisi malttaa odottaa loputtoman pitkät hakuajat loppuun, ja vielä kaikki peukut pystyissä - välittämättä niistä parista sadasta muusta hakijasta. Ne haluaa juuri minut. Takuulla haluaa. Peukalohalvaushan tässä tulee. Kärsivällisyys tuntuu siis olevan heikoin lenkkini. Tämän rastin päätteeksi minusta tulee takuulla maailman kärsivällisin henkilö, joten ei kai tämä tosiaan ihan turhaa ole.

Kävimme illalla tyttöjen kanssa lenkillä postissa ja kannoimme kotiin ihan vaan parisen kiloa ihania superfoodeja, jotka liittyvät matkaani tulla eheämmäksi, terveemmäksi, ja kaikin puolin superimmaksi henkilöksi. Tästä matkasta lisää tulossa tänne bloginkin puolelle.




No hei, se mikä tässä postissa on varmasti myös tärkeää on se, että vihdoin on saatu täällä etelässäkin kaivaa niitä välikausia esille. Muistanette kenties, että kuopuksen haalari napatiin Tukholman Popista puoleen hintaan. Myyjä totesi, että ehdottomasti koko 98 cm. Absolut. Minäkin olin tuolloin ihan samaa mieltä, eikä haalari edes näyttänyt isolta liikkeesä, mutta nyt vielä, kun välikerroksia ei ole kuin ohuesti, niin puku vaikuttaa isolta - etenkin hihoista. Kuvista huoma, että haalaria täytyy vielä kirrata vyötäröltä ihan reilulla kädellä, mutta eihän se hihojen mittaan vaikuta, vaikka niitäkin saa tarroilla vähän kurottua. Nooo, kurarukkasten sisään vaan... 

Meillä on päiväkodissa ollut nyt Reiman kaksiosainen, isosiskolta peritty puku, joka on pienempi, ja passelimpi, joten ei hätää. Silti tuosta reiluudestaan huolimatta tykkään kovasti tuosta punaisesta haalarista. Ihanan pirteä tyttö! Venykää kädet, venykää. :)

Toimenpiteet: Kirraa vyötäröstä, kirraa hihansuista, ja sitten odotellaan vaan senttien lisääntymistä haalarin käyttäjään.

Esikoinen kurvailee myös Popissaan. Vuosi sitten kesällä ostetut housut alkaa olla vähän naftit (110 cm), mutta toisina housuina onkin Kappiksen mustat vk-housut, jotka kuuluvat kategoriaan "hyvä löytö". Popin takkikin on samassa kategoriassa, ja sen sain myös puoleen hintaan metsästettyä kesän lopussa Hyvinkään liikkeestä, josta postittivat takin meille kotiin. Täytyy antaa erityiskiitos sinne Johannalle, joka juoksi varastossa moneen kertaan, kun pohdiskelin villahaalareita (joita ei enää 98 cm koossa valmisteta) ja kuorihanskoja, enkä edes niitä sitten lopulta tilannut. Oi ei, mikä asiakas, mutta oujee Hyvinkään postittava Pop.

Popin vk:t ovat osoittautuneet käytössä meille ja päiväkotikäyttöön sopiviksi jo monen vuoden ajan. Saapa nähdä minkämoisen kamppailun Molot, PoPit, Racoonit ja kumppanit käyvät talven haalaripohdinnassa. Uu, todellinen taisto tullaan käymään. Tunnen sen.

Onko teillä hyväksi havaittua välikausi-suosikkimerkkiä?
 

P.S. Hei sitten huhuilen EcoTools settien voittajia: Live & Home ja Riikka (Eloisat) huhuu, kontaktii, kontaktii! Sunnuntaina arvotaan uudet onnekkaat, mikäli tämä menee nyt jostain syystä ohi.


 

11 kommenttia:

*riikka* kirjoitti...

Hei apua, mulla on ollut ilmeisen paljon eli liikaa töitä, kun en oel ollenkaan huomannut voittaneeni! Laitankin heti sinulle postia. Ihanaa, kiitos!!
VK-suosikit meillä on vähän vaihdelleet, PO.P, Ticket ja VdT ovat kaikki todettu hyviksi, vähän kuoseista riippuu mihin minäkin vuonna päädytään.

Riikka kirjoitti...

Jee hyvä Riikka! Minä olen usein pohtinut tuota vdT:ä, mutta on ollut niin tummia sävyjä tuolloin tarjolla. Eilen oli Kuplaan tullut mm. kaunis t.ruskea haalari.

Nikka kirjoitti...

Hieno juttu, että päiväkotirintamalle kuuluu ihan hyvää. Mä niin tunnistan tuon malttamattomuuden työasioiden suhteen. Pari ohi mennyttä työpaikkaa harmittivat keväällä aivan älyttömästi, ja nyt jälkeenpäin sitä näkee, että HUH, onneksi ne eivät tärpänneet. Kaikki meni just niin kuin pitikin. Vaan eipä sitä silloin tulevaisuuteen näe, kun malttamattomana epätietoisuudessa odottaa.

Meillä on ollut välikaudessa lähinnä Tickettiä ja nyt kun viime keväänä oli ekat Popit, niin oon kyllä ihastunut niihin. Niitä lisää!

Talvella Molo Kids on pojalle varma valinta, mutta tytön talvivaatteiden suhteen olen edelleen vähän ymmyrkäisenä.

Yhtenä aamuna kuulin radiosta työmatkalla, että tuo KIRRAA-sana on niin hyvä, että monet ei-suomalaiset rallikuskit ovat ottaneet sen käyttöön. Se tarkoitti rallikielellä loppua kohti kiristyvää mutkaa, eikä missään muussa kielessä ole kai sille yhtä (noin mainiota) sanaa. :D

Triinu kirjoitti...

Tuo punainen haalari on ihana. MEilläkin oli joskus Ticketin punainen vk-haalari ja tykkäsin siitä.
Meillä välikaudessa on lähinnä Ticketiä, Mini a Turea ja Po.pia. Kaikkea sekaisin, ja hyvä on. En osaisi kyllä yhdessä merkissä pysyä, pidän mix and match tyyppisestä pukeutumisesta.

Heidi kirjoitti...

Meillä vk-osastolla mennään kautta linjan Popilla. Esikoisellakin edelleen myös housut käytössä, vaikkei KUKAAN muu kuulemma koulussa käytä. Voi voi ja too bad. Talvikamppeissa otin rohkean sivuharppauksen ja ostin 7 ja 4-vuotiaille Reiman kaksosaiset puvut. En voinut vastustaa sitä karvahupputakkia, nyt meillä on niitä keltaisena ja laivastonsinisenä.

Ä.Hupulainen kirjoitti...

Mahtavaa, superfood postauksia tulemaan vaan! Mua nauratti tuo haalarikuva. On pitkät hiat on, mutta pahempi olis jos haalari olis liika pieni! Hyvä, että on matoja koukuissa. Ennen pitkää nappaa. <3 voimia!

*Laura* kirjoitti...

Luin tätä aamulla liikennevaloissa (kiitos kun olette olemassa älypuhelimet) ja hihittelin tuolle peukalohalvaukselle... :) Kiitos siis jälleen päivän piristyksestä!

Meilläkin on päiväkotirintamalla selkenevää eli pikku hiljaa tyypit kotiutuvat paremmin ja paremmin...

Riikka kirjoitti...

Nikka: Kiitos, on iso helpotus, että alkaa sujumaan nuo arjen kuviot näillä pienemmillä, kunhan saadaan vielä äidillekin niitä arjen kuvioita. Hih! Oikeassa olet, että täytyy malttaa, vaikka se vaikealta välillä tuntuukin, eikähän tässä pelkästään pepullaan istuta. Kone suoltaa hakemusta toisen perään, enkä edes tiedä mihin kaikkialle olen jo hakenut. Itsekin uskon siihen, että things happen for a reason, joten hötkyilyt seis.

Meillä oli viisivuotiaalla Tickettiä pari talvihaalaria, ja ne oli tykättyjä, mutta malliltaan eivät ehkä ihan parhaita tuolle pienemmälle. Kröhm, ei yhtään äiti tässä halua jotain uutta haalaria.. ;)

"Kirraa" onkin tosiaan ihan mahtava sana. Yleensähän se tarkoittaa, että "joku kiristää jostain tai on pieni", ja itse taisin käyttää sitä muodossa "täytyy kiristää". Filologiaksikin kääntyy nämä jutut, vitsi mikä multilahjakkuus täällä, miks mua ei kukaan ole jo napannut töihin?? :)

Triinu: Kiitos. Minustakin se on ihana. Meillä odottaa kaapissa myös koossa 104 vastaava Popin punainen haalari, joka tuli serkuilta, oli viisivuotiaalla, ja menee vielä tuolle pienelle sitten joskus kunhan ensin tuosta kasvaa, tai sanoisinko, että kasvaa ensin edes tuohon.. ;) Tuo mix and match on hyvä filosofia, niin ei yhteen kyllästy.

Heidi: Siellä tiukka äiti. Hyvä, hyvä. Kyllä niitä ulkohousuja muillakin takuulla on. Ainakin blogilapsilla. ;) Hei ne Reiman Parka-takit siis ostit? Ne on makeet!

Ä.Hupulainen: Kiitos, ihanan empaattinen olet. <3 Ja saamasi pitää, tää on tankannut superfoodeja niin että kohta varmaan lentää, joten juttuja tulossa!

Riikka kirjoitti...

Laura: Kiva, kun tarjosin hihitykset. Ihana kuulla, että teilläkin vähitellen helpottaa. Se on niin iso asia. <3

Jennijee kirjoitti...

Onpa kiva kuulla, että päväkotikuviot rullaa jo paremmin! Ja madamella ihana uusi profiilikuva! :)

Riikka kirjoitti...

Jennijee: Kiitos. Aina vaan paremmin, vaikka välillä tuleekin vähän takapakkia, mutta ei se haittaa.

Madame päätti laittaa oikein pirtsakan kuvan. ;)