"Mä oon kaks!"

Jos olet syntynyt syksyn kuussa,
niin killut ja keikut omenapuussa.
Poskillasi on ompun puna,
tuotapa katselen lumottuna.
Mitä sinä sanot, jos luoksesi laukkaan
ja punaista poskea haukkaan?

Uppo-Nalle/Elina Karjalainen 

Voi ihana kaksivuotiaani! Olet niin rakas. Sinulla on hieno persoona, valloitat ihmiset ihanalla hymylläsi. Sinulla on terävä pää, mahtavat jutut. Olet jo iso tyttö, ja kuitenkin olet vielä niin pieni - ja pehmeä, ihana murunen. 

Iskä sanoi, ettei meillä ole enää vauvaa. Miten voi olla, että tuo äsken meille muuttanut  vauva juttelee kaikenlaisia tarinoita, tietää mitä haluaa, menee, eikä meinaa - kiipeää keittiön kaapille etsimään "heekkuja", haluaa äitin "lyykkyyn", laulaa "jobinia" ja "tuulia". Ottaa äitiä kädestä, ja sanoo: "Tuleksä äiti, tuleksä!" Kun jokin asia ei heti onnistu, hän sanoo: "Mä en jaksa äiti, auta."

Päiväkotiin mentäessä hän toteaa rohkaisevasti isosiskolleen: "Ei oo mittään hättää." Äitiä hän rohkaisee sanomalla: "Päijäkodissa on paljon kavejeita. Äiti tullee aina hakemaan sinut." Niin sinut, juuri sinut. Äiti tulee aina hakemaan.

Äitin iso-pieni kaksivuotias haluaa vielä tutin. "Mä tarvitsen tuttia.", hän sanoo, kun äiti ehdottaa, ettei otettaiskaan. "Ei anneta tuttia ojaville, äiti."

Hän vitsailee isälleen, ettei oo "ikkän jakas". Kun iskä sanoo liioitellusti: "MITÄ?!", sanotkin kikatellen äkkiä, että "oon ikkän rakas, ja oon äitin jakas." Niin oot. Ihan aina.

"Neiti EI" syksyisissä pisarapöksyissään.

Välillä on vaikeaa. Elämää sotkemaan on tullut ei. Voi itku, kun se on tyhmää. Äitin pieni on itsekin ihan poikki, kun ei aina jaksaisi olla ei, mutta kun se kuuluu tähän isoksi tytöksi tulemiseen. Ei ja itkut ja huudot ja kapinat. Voi ei. Mieli tekisi sanoa välillä joo, mutku ei voi. MILLOIN TÄMÄ VAIHE LOPPUU? (toim. huom.) 

Valitset itse jo vaatteita. Äidin ehdottamat ovat luonnollisesti "ei". Myös lahjaksi saamasi, ihanat pisarahousut, mutta jos saat ne itse valita, ne ovat "joo" - luojan kiitos. Puet itse päällesi paidat, eikä sinua saa auttaa, vaikka käsi menisi jo ties kuinka monetta kertaa kauluksesta. Jos paitaan koskee, huudat kovasti: ITE!, ja yleensä viskaat paidan saman tien mäkeen, ja heittäydyt itsekin perässä huutamaan kokemaasi vääryyttä.

Käyt potalla pissillä, ja pytyllä sillä toisella, ihan omasta aloitteestasi. Käytät myös vaippoja, mutta kotona niitä ei pidetä kuin nukkuessa. Paitsi viime päivinä, koska isäsi oli ostanut sellaisia vaippoja, joissa oli erilaisia kuvioita, ja ihastuit niihin niin, että haluaisit vaipan päälle koko ajan (ei hyvä). Tarkennus: vaipoista kelpaa leppäkertut ja pöllöt. Kalavaipan tarjoamisesta menee hermo. Millähän ilveellä ne loput vaipat saadaan jalkaan? 

Iltaisin luet iltarukouksen, otat äidin hiuksista hyvän otteen, sanot kauniita unia, ja nukahdat. Äidin ja ikkän viereen, josta myös isosisko iloksemme välillä aina löytyy. Olet siskosi kanssa meidän tärkeimmät, ja suurimmat lahjat, joista kiitämme joka päivä. Mielelläni kiittäisin myös leveämmästä sängystä. 

♥