Ekskursio Starbucks

Saapuneet. En ole matkalaukkuineni lähtenyt Trinidad & Tobagoon, vaan ihan kävin tilaamassa tall laten lentokentällä. Ihan kuin tässä muutakaan tekemistä olisi. Oikeasti käytiin tyttöjen kanssa nappaamassa Ukki, joka sentään osaa lomailla, meille viikonlopuksi. Ihan parasta muuten on matkustaa 615 lentokenttäbussilla kahden lapsen (ja Ukin) kanssa ruuhka-aikaan. Ihan parasta, en sano muuta. Jo se, että nykyäänhän pääkaupunkiseudun bussikuljettajat eivät osaa suomea, eivätkä välttämättä ymmärrä englantiakaan (tämä ihan vaan huomiona), ja kun minä nuoremmuuttani käyn leimaamassa Ukin lipun hänen puolestaan, aiheutan melkoisen selkkauksen vai sanoisinko pikemmikin solkkauksen. Sen olisi pitänyt Ukin tungeksia siellä hikipaitojen seassa leimaamassa korttiaan. No ei meitä kuitenkaan heitetty ulos siitä pätsibussista, joten tarina palatkoon kahviin.

Tall Latte @ Starbucks

Case Starbucks. Ajatella, etten ole Amerikoissa matkustanut ja saanut tuota paljon kuhistua sumppia ryystettäväkseni. Tänään tuli se päivä eteen ihan Vantaan kunnassa. Liekö fiilis ja kahvi olisivat olleet eri jossain New Yorkissa, mutta Vantaalla Starbucks ei vakuuttanut. Ensinnäkin niin päälle liimattua se Starbucks-meininki. Ollaan sitä ja tätä, mutta homma ei tule hoidetuksi. Ei hyvä. 

Meikäläiseltä vaadittiin nimi tiskiin, kun tilasin laten. Korjaan tall laten. Niitä oli pari muutakin vaihtoehtoa, mutta otin keskihintaisen, ja sen jonka nimestä sain selvää seinältä. Nimeni siis raapustettiin kupin kylkeen. Okei. Arvelin tässä kohtaa, että minua kuulutetaan nimellä, kunhan espressokone on surauttanut unelmakahvit kuppiin. Ukin kahviin (keskipaahto vai tummapaahto?) ei nimeä kaivattu, eikä siihen sitten muistettu maitoakaan lisätä, vaikka sitä pyydettiin tilattaessa. Olisikohan se pitänyt sittenkin hoitaa jotenkin itse? 

Mustikkamuffinsseja oli kahta samannäköistä. Totuus kertoo kuitenkin, että niissä on 100 kaloria eroa. Kehotin Ukkia ottamaan sen full fat -version ihan rohkeasti. No maksun hetkellä meiltä veloitetaan kahdesta maitokahvista, no ei käy, kun tilattiin yksi. Ukki sai kahviinsa kannet päälle ja muffinsin (jonka meidän tytöt sitten söivät). Minun tall latteni jäi vielä unholaan. Yritin seurata juoksentelevia tyttöjä ja juomani kohtaloa, kunnes Ukki lähti tiedustelujoukkoihin. - Se tulee tuonne perälle baariin, meille huikattiin. No Ukki alkoi tavamaan mukien nimitietoja, ja palasi pian kahvini kanssa. Itse olin tilannut kahvini kevytmaidolla ja Ukki muuten vaan maidolla, eikä näissä kummassakaan ihan onnistuttu. Omani oli ihan sitä punaista, joka ei sinänsä iso rikos ole, mutta Ukilla ei ollut maitoa lainkaan. Tämä ei ollut kiva havainto, kun olimme jo reklamointialueen ulottumattomissa.

Kamala säätö, ja turhan pitkä odotus tilaamisen jälkeen, eikä siltikään saatu sitä mitä haettiin. Nyt takaisin Starbucks -kouluun, tai ihan vaan maalaisjärki käteen, ei tää voi näin mennä. Kahvi on niin tärkeä, sen kanssa ei ole tilaa sohlata.

Starbucks faneja anyone?