perjantai 11. toukokuuta 2007

Bon après-midi!

Jännittävä viikonloppu kohta edessä!

Olen psyykannut itseeni euroviisu-liiniä ja eilistä semifinalssoonia sen verran seuranneena jännitän kamalasti, että loistaakohan Jaanan hampaat pimeässä la-illan finaalissa (oli sen verran laitettu valkaisua nimittäin) ja malttaakohan Mikko lopettaa sen kolmesataakuuskyt -pyörähtelyn, jota eilen nähtiin lähes joka juonnon päätteeksi? Vitalis, että on nimittäin jännät paikat. Kämmenet on hiessä jo nyt!

Eikös oliskin ihanaa, kun tuossa olisivat ne suurimmat ongelmapaikat elämässä? Se, että voisi rallatella siitä miten maailma se on kuin silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan. Vaan kun ei voi. Se on aikuisten kerhossa täysin utopistinen ajatus. Epistä.

Pul, pul, pul, pul... ja takaisin pinnalle. Enpäs vajonnut.

Lakimieheni soitti juuri (tuli ihan Ally McBeal fiilis tai paremminkin Ben Matlock, koska mun lakimies on mies, paitsi nuorempi kuin Ben, siis ennemmin Will Truman Will & Gracesta, vaikkakaan ei ehkä gay.) Nyt päästään jatkamaan. Mun lakimieheni siis totesi vain tästä mun työtilanteestani, että paskamainen juttu. IsoHerra ei noudata minkäänlaista työsopimusta, sitä pitelee ainoastaan jokin antiikkinen lainsäädäntö, jolla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Siis goodbye lomarahat, päivärahat. Sinne vain down the drain. Melko koomista olikin, kun lakimieheni kysyi jotenkin hirmu kannustavalla äänensävyllä, että "Etkös sinä olekin etsimässä uutta työpaikkaa parhaillaan? Paljon paljon tsemppiä siihen. Kyllä se löytyy pian." Melko koomista se onkin, kun lakimieskin on sitä mieltä, että IsoH:lle ei mahda kukaan mitään. On se äijä.

Kuten sanottu elämä ei aina ole sitä silkkiä vaan ja "sä voit kysyy, että wots tö bladi point, mut se on joka tapauksessa se OUTPUT." Nimim. Filosofi IsoH.

Hei huippuja eurofiiliksiä odottelen silti!

Ei kommentteja: