lauantai 21. huhtikuuta 2007

Vapaapäivä!!!!!!!!!

Morjenks!

Terveisiä sohvan nurkasta. Ihana fiilis, kun saa vaan kotona köllötellä eikä tarvitse sieluansa tärviölle ajaa puheen_johtajan pirun silmien alaisuudessa. Katoin muutes tällä viikolla, että sillä on todelliset pirun silmät tai en ole kyllä onnekseni sellaisia nähnyt, mutta samaa näköä on myös Veli Pontevan silmissä. Pienet ja syvällä eikä oikein tiedä mitä väriä ne on, kun ei näy yhtään valkeeta. Ei kannattas niitä pekonislaisseja vedellä niin antaumuksella nimittäin. Tuo kuvan possu on kyllä suorastaan söpö, että ei sitä pidä rinnastaa Herra IsoHerraan, vain nuo silmät.

Meillä on töissä siis avokonttori ja oman tilan rajaa sellaiset ihan-yhtä-tyhjän-kanssa-sermit ihan vaan, et pääsee sanomaan, että "kato on jokaisella oma työrauha". Rat's ass, sanon minä. Mä istun tietenkin ihan Herra IsoHerran silmien edessä eikä siihen voi mitään sermiä vetää eteen. Vielä kun mun rakas partneri oli töissä ja Herra IsoHerra oli jossain "jumppamassa asiakasrajapintaa", niin me ajateltiin vähän järjestellä. Meitä kun oli kehotettu tekemään ja sisustamaan officesta "kotoisa paikka". Mulla oli vielä kuitenkin vähän duunia ja roikuin puhelimessa, kun partneri alkoi säätää sermejä irti toisistaan ja kuinka ollakaan yhtä äkkiä sermi kaatuu, tietokoneeni näyttö romahtaa, bambustikki (on every bloody desk) kaatuu vesineen uhkavaasti kohti näppistä, näppiksen alla oleva sellainen koroke napsahtaa poikki ja "helllvetin kallis" joku IsoHerran disain lamppu lentää ihan törkeen pitkälle (miten se voikaan lentää niin pitkälle?!) ja tietty se lamppuosakin irtoo ja särkyy.

Me naurettiin kauheesti ja samalla yritettiin tsekata, että mitä kaikkea oli särkynyt, kun näytössä rullaa tekstit ja lamput makaa lattialla, vaan kaik saatiin takaisin, paitsi tietty mun näppiksen alla on nyt mytty vessapaprua. Muuten se klenkkaa, kun kirjottaa. No järjestely jatkui. Partneri teki kaikkensa, että mut saatas turvaan niiltä pirullisilta katseilta. Ei me onnistuttu, ne on varmaan kirottu ne sermit. Lukuisten yritysten jälkeen, yksi sermi oli jäädä tuhannen kappaleeksi, kun osat eivät suostuneet menemään takaisin. IsoH kysyikin seuraavana päivänä, kun me ei sit ihan saatu niitä silleen kun ne oli, että mitä on tapahtunut. Mä en tietenkään tiennyt, mutta puheen_johtaja osasi sitten syyttää aasialaisia siivoajia, että niiden syy sitten. Mua harmitti vierittää syy aasialaisen siivojan niskaan, mutta tiesin, ettei IsoH sano sille mitään, kun ei osaa englantia. Siis win-win situaatio.

Tilanne on siis se, että minua tarkkaillaan ja suoranaisesti voisi sanoa näin, että vainotaan jopa. Me vaihdettiin tuntemuksia partnerin kanssa tsättäillen ja usein ne jutut aina nauratti, niin IsoH sanoikin kerran, että "Täällä nauraminen on kielletty. Kaikki aika, minkä naurat, vähennetään palkasta. Wohhohohhoo." Siis se oli vitsiksi tarkoitettu. Urpo, urpo, urpo.

Mä alan nyt haaveilemaan uusista tarralenkkareista enkä yhtään mistään muusta. Mietin kyllä, että pitäskö vielä laukata kaupungille jotain maanisesti etsimään. Shopping, you know, makes you happier.



Bon week-end!
-
kuvat: www.hedweb.com, http://imagecache2.allposters.com/images/EPH/8296.jpg

Ei kommentteja: