lauantai 28. huhtikuuta 2007

Rispektiä

Hyvää Iltaa!

Kotosoffalta terveisiä. Lottoarvonta katsottu (en kuitenkaan lotonnut). Nyt Meryl ja Clint tunnelmoivat televiitsiossa (miksi mulla on päällä tuo kanava?). Paplarit päässä (tosin ainoastaan siksi, että ostin ne tänään ja on testing menossa). Verkkarit (no excuse).
------------------------------------>
Analyysi valmis. Merkit eivät voisi olla yhtään selvemmät. Olen siis aikuinen. Päässäni alkoikin heti pauhaamaan Paulan Aikuinen nainen mä oon, enää eksy en maaailman tuu-u-liin. Selvä peli. Olen nimittäin miettinyt tänään, että sitä varmaankin ollaan oikeasti siinä aikuisten kerhossa. Puuttuu vain avioliitto. Ja ne lapset. Kellot tietysti välillä kilkattavat, mutta jotenkin olen niin onnellinen jo pelkästään muiden vauvoista. Eihän mulla ole edes sitä paritalon pätkää. Vielä.

Syy miksi olen pohtinut aikuisuuttani tänään on se, kun ulkoilin eilen ystäväni kanssa ja jouduin hankaluuksiin. Illastimme ravintolassa, jota voi kuvailla pelkästään jo sen drinkkilistan mukaan. Aloitimme shamppanjapohjaisella POSH BARBARA nimisellä juomalla. Melko hard core settiä. Drinksu oli kuitenkin tosi hyvääää. Ravintolakin oli tosi viihtyisä kaikkine Bolly viitteineen. Siis selkeästi aikuisten ravintola.

Tilasimme uudet drinksut, alkupalat ja pääruoat. Alkupalat olivat taivaalliset. Pääruoka ei sitten ihan yltänyt taivaisiin, saati lautaselta suun korkeudelle. Okei myönnän, mulla on varmaan ihan superjunttimaku, mutta jos ei maistu, niin sori vaan. Kysyin tarjoilijaneitokaiselta, että onko tarkoitus, että ruoka on niin sitruunaista, ettei sitä voi syödä. Mulle vastattiin vaan, että juu-u ja keittiöön kyllä toimitetaan mun terveiset. No meitä sitten nauratti vähän, että sepä oli herkkä paikka. Aikuismaisesti keskustelimme, että kyllähän tämän tason ravintolan tulee osata ottaa palautetta vastaan. Kohta samainen tyyppi tulee paikalle ja sanoo: "Sulle kuitenkin toi meidän drinkki maistuu." Olin niin häkeltynyt, että pyysin toistoa, koska luulin kuulleeni väärin. Samaan aikaan minulle tuli vahvasti Sue Ellen tunne. Suora viittaus alkoholismiin. Miksi se sanoo mulle noin??? En ole edes humalassa. Sama juttu toistuu. AUTS. Aikuinen ei kestä nenäkkäitä teinejä. Teini-iän käsitys venyy minun aikuisessa maailmassa tarpeen mukaan hyvinkin pitkälle. Tässä tapauksessa tämä tarjoilijaneitokainen oli korkeintaan kakskyt (lue: teini).

Meille ei tietenkään tarjottu mitään jälkkäreitä ikään kuin lohdutukseksi enkä niitä varsinaisesti kaivannutkaan, mutta todellinen grande finale oli se, kun mun keskeneräinen drinksuni tultiin nappaamaan pöydästä ja todettiin vain kylmästi, että " tän voi kai jo viedä". EI VOI! Olin kuitenkin vielä siinä aikuismaisen pöyristyneessä tilassa, että en kyennyt nyrkkitappeluun, vaan alistuin. Mun cocktail vietiin multa. Perkele.

Aikuismaiseen tyyliin naputtelin tänään 14 kilometrin pituisen reklamaation ko. ravintolan palautesivulle. Odotan sieltä saapuvaksi ziljardi anteeksipyyntöä ja lahjakorttia kattamaan 10 hengen seurueen illallistamiset, VAAN eihän sinne nyt enää uskalla mennä, kun mun annos on sitten täynnä jotain vähemmän kivoja ylläreitä. Sen siitä saa, kun haluaa rahoilleen vastinetta ja palvelua. Miksi ei voi vaan antaa ihmisten kohdella itseään törkeästi? Jos antaisi, niin tässä ei nyt oltaisi ja itkettäisi, ettei voi mennä enää ikinä siihen paikkaan. Kannatti olla aikuinen ja vaatia rispektiä.

Mä muuten haluan silti sen lahjakortin. Voihan sen antaa aina lahjaksi.

2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Voi Ripu, tuo on just niin tuota, ku eivät helevetti osaa ottaa rakentavaa palautetta vastaan. Miks ravintolassa yleensä kysytään, että "maistuko ruoka" jos vastauksen pitää olla aina hymyllä maustettuna "kyllä kiitos, todella hyvää"!!!!!
Minulla tiijätkö kiehuu täällä sinun puolesta - ja vielä se drinkkikin ja että "näyttää maistuvan"!! Että kehtaa, hemmetin teini, ei MITÄÄN käytöstapoja, saati ideaa, mitä on hyvä asiakaspalvelu tai että "ASIAKAS ON AINA!! OIKEASSA"! Hei, haluun lukee sen sinun kilometrin mittasen reklamaation.

Ripu Lindfors kirjoitti...

Siis 14 kilometrin mittaisen reklamaation. Siitä ei valitettavasti ole varmuuskopiota, mutta usko pois, että kerroin siinä kaiken "oleellisen" ja ihmettelen, jos Teini Nenäkäs on vielä siinä paikassa töissä. Nyt vain sitä lahjakorttia tässä odottelen.