tiistai 25. elokuuta 2015

Syksyyn kuuluu uusi vihko - ja iltalenkit






Syksyyn kuuluu uusi vihko tai uusia, jos sattuu piipahtamaan vihkokaupassa. Minun on pakko saada uusi vihko ja usein siinä käy niin, etten raaski kirjoittaa siihen mitään, koska se on niin kaunis ja ihana. 

Poikettiin arjen alkajaisiksi pari viikkoa sitten Moko Marketissa ja tytöt halusivat itselleen pikkuvihkot, minä ison vihkon. Tytöt ovat kirjoitelleet ja piirtäneet antaumuksella vihkoihinsa, minä kirjoittaa mongersin vihkoon jonkun viisaan elämänohjeen. Kirjoitin tietysti väärin jonkun sanan. Morjens

 


Sain siskoltani erään kerran lahjaksi "Sisäinen voima 365 ajatusta parempaan arkeen". Se on hieno kirja. Seuraan samaa myös Facessa ja nyökyttelen jokaisen päivän ajatuksen kohdalla. 

Onko siellä muita vihkodikkailijoita? 


kuva

Ai niin ja muutes! Musta on siis ihan oikeesti tullut iltalenkkeilijä, voi tituulerata juoksijaksi. Käyn lenkillä 3-4 kertaa viikossa, riippuen nukutus- ja iltahukivuoroista, jotka menevät pääsääntöisesti vuorotellen Miehen kanssa.

Juoksen muutaman kilsan illassa. Tänään 5 km, toissailtana juoksin 5 km ja kävelin 2 km. Niinkuin cool downina. Yleensä siis vain juoksen ja I so can do it! Se on mahtavaa!

Juokseminen koukuttaa - tai se saattaa todellisuudessa olla puhelimeeni lataamani app, joka mittaa matkan ja kertoo kierrosajat. Ai että. Sitten, kun olisi vielä se sykemittari ja muut anturit, niin voi siskot ja veljet, piipitys vaan kuuluisi pölisevän Eiran rantatien seasta.

Mä oon nyt ihan hurahtanut, koska viikonloppuna NRJ Energy Helsinki. Ihan muina naisina olen mennyt varaamaan itseni mm. 

- fitness bagiin - tää ei siis ollut mikään laukkuesittely, vaan sitä veskaa viskotaan siellä treenimielessä.
- käsilläseisonnan aabeeceehen - erittäin korkea loukkaantumisriski on tässä.
- juoksuklinikalle - erittäin tarpeellinen käyntikohde, voi olla joku toinenkin klinikkakäynti sitten tämän jälkeen, saas nähdä.
- livetreeneihin nuorisotähden kanssa.

Kaikista kivointa on kuitenkin se, että mukaani nauramaan katketakseen lähtee ihana M, vanha kunnon Patsy ystäväni.  Otetaan sitten niitä värinvaihtoselfietä. Lupaan postata jokusen tsemppikuvan.




  

4 kommenttia:

Triinu kirjoitti...

Niin tiedän tunteen tuosta juoksemisesta. Elämässäni en ole metriäkään juossut vapaaehtoisesti, ja sitten se inspis vain tuli jostain. Nyt vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti (2-5krt/vko) juosseena voin sanoa että se tunne, kun pystyt juoksemaan ja hengittämään koko matkan on uskomaton!

Ja kyllä vihkot on salainen intohimoni. Ehkä vielä pääsen joskus kouluun niitä tuhlaamaan.

Riikka kirjoitti...

Triinu, mahtavaa!

Itsekin juoksen niin, ettei satu mihinkään. Puhumaan ei varmasti pysty, mutta hengittämään kyllä. :D

Vihkot ovat kauniita katsellakin, vaikkei niillä olisikaan mitään erityistä virkaa. Kouluvihkoina ne ovat omaa luokkaansa. :)


Jenny B-H/Vastaisku ankeudelle kirjoitti...

Oi, kiva kuulla, että Sisäinen voima on miellyttänyt ja kiitos kirjan mainitsemisesta! Terveisin myöskin iltalenkkeilevä tyyppi, joka on hulluna vihkoihin ja muistikirjoihin, niitä on meillä kotona joka puolella!

Riikka kirjoitti...

Jenny, kiitos, kun piipahdit ja jätit kommentin! Täällä yhä seurataan Sisäistä voimaa, mutta vihkoihin ei ole kirjoiteltu, eikä iltalenkkeilty turhan pitkään aikaan. Arg. Se on tää talviaika.. En taida saada syntipukkia siitä.. :)