Arki jo odottaa

Söpöläinen nro 1

Joo mä tiedän, mulla on ihanan ruskeet jalat. Niitä saa Kreetalta.

Söpöläinen nro 2

Viisi (5) viikkoa kesälomaa.

Takana.

Mihin se meni?

Koetin lomailla vikan päivän ennen töiden aloitusta iisisti ja tehdä jotain - tai olla tekemättä mitään. Aamulla jollain tapaa olo oli tietyllä tavoin virittynyt, jotenkin stressantunut, pitkästä aikaa. En tykännyt. Pyristelin irti siitä tunteesta ja tänään ei tehtykään sen kummempaa.

Pyykkikone pyöritti matkavaatteita puhtaaksi, kävimme lasten kanssa torikahvilla ja pillimehuilla sekä hengattiin puistossa. Tytöt hoitavat vauvoja nyt tosi intensiivisesti. Pidettiin illalla ristiäisetkin. Toimin pastorina ja lapset hoitivat cateringin. Omareita ja vaahtokarkkeja.

Aamulla lapset saavat jäädä iskän kanssa vielä viikoksi nukkumaan ja minä suunnittelen aikaista starttia. On mullakin ns. pehmeä lasku. Ei tarvitse ketään saada mukaansa jossain tietyssä aikataulussa. Tämä on oikeastaan vielä lomaa. 

Kokeilin pyöränrenkaita peukun ja etusormen välissä. On ilmaa. Pyöränsarvet osoittavat aamulla kohti sitä kuuluisaa sorvia. Vähän on haikea fiilis. 

Olisin voinut vielä lomailla

herätä rauhassa

antaa toisten nukkua

keittää porisevat espressot

lorauttaa maito joukkoon

ja istua keittiön ikkunan ääreen.

Itsensä ohjelmointi arjen aikatauluihin hiukan hirvittää, kun tämän perheen luonnollinen rytmi on valvottanut meitä myöhään, nukuttanut meitä pitkään aamuisin. Nyt täytyy kiskaista itsensä sekä lapset ylös vähintäänkin kolme tuntia aikaisemmin ja unen tulisi saapua vielä auringon möllöttäessä taivaalla. Siis jos aurinko nyt suvaitsisi paistaa. Ensi viikollahan se helle sitten siis alkaa, jos vielä riittää luottoa ennustuksiin. Antaa tulla vaan. Oma helleannos tuli ladattua viime viikon kuumuudessa, mutta ei haittaa pätkääkään, jos ei täälläkään tarvitsisi palella. 

Nyt tytöt kainaloon ja tsiljardi ksiljardi suukkoa ja kutitusta, mun vika lomapäivä päättyköön kikatuksiin!

Tsemppiä myös toisille arjen aloittajille!