sunnuntai 30. elokuuta 2015

Day after #nrjworkout

Hampaanvälit täyteen energiapatukkaa ja kellosta kovat sykkeet


Näkyyks kello? Näkyy ja se on hieno. Sain Polarilta lainaksi A300 mittarin, jotta on edes joku tolkku siinä, kun on saanut jonkun kerrassa mahtavan idean päättää jumpata ihan homona - kaikella kunnioituksella.

Tulos: 
Just nyt ei pääse ylös eikä alas. On joka paikka kun olisi Eiranrannan mattomankelista pistetty pariin kertaan läpi. Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään. Instafanit tietävät, että sitä on oltu NRJ Workout Helsingissä. Kahtena päivänä.

Perjantaina kurvasin Telakalle suoraan duunista ja nappasin viiden kilon fitnessbagin kainaloon ja vetäisin Gymstickin tunnin kirjaimellisesti paiskoen säkkiä milloin jalkojen välistä olalle, milloin selän takaa ja täysillä tatamiin. Watam! Kiva tunti. Eikä tuntunut juuri missään tai tuntui, mutta sopivasti. Pian ihmettelin, mihin olin rystyseni raapaissut. En ihmettele enää, bagin ryskyttämisestä on seurannut se, että molempien käsien rystyset ovat kirjaimellisesti ruvella. Zeez. Ei ole lasten leikkiä tää treenaaminen.





"Hei mä oon Riikka ja mä oon aloittanu just reenaamaan noin kahenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ei tarvii pelätä."

Seuraavaksi suuntasin Juoksuklinikalle. Se olikin oikea kohde minulle. Sain kuulla, että mun stailit Nike Freet ovat erittäin huono vaihtoehto juoksemiseen - ja se varmaan selittääkin sen, että oikea jalka onkin ollut superkipeä juoksuharrastuksen aloittamisesta alkaen, mutku ne on niin mageet! En kestä! Urheilukaupat hoi: lättäjalkamittarit esille, täältä tullaan!

Juoksuklinikka oli oikeasti tosi hyvä, opin hyödyllisiä tekniikkavinkkejä ja se oli kaikin puolin onnistunut tunti.  Tykkäsin!

Polar A300 mittasi sydämen sykettä treenien lomassa

Olin äärimmäisen viisas ja suuntasin kotiin klinikalta. Nukuin yön hyvin ja tapasin ihanan ystävän lauantaina, jonka kanssa sooloilimme live-treeneissä. Ihastelimme jumppatyttöjen heiluvia tukkia ja pohdimme, miksi meillä on nutturat niin tiukalla, kun eihän se tukka heilu siten. Aivan väärä lähestymistapa jumppatunneille. Tuomas Kauhanen esiintyi samaan aikaan, kun me teimme parhaamme takarivissä. Sieltä ei muuten nähnyt lavan parhaimpia booty-sheikkauksia, joten jouduimme varioimaan. Hauskaa meillä joka tapauksessa oli.  



Terve terve! Meillä on hauskaa! Kädet pyörii - jossain - jotenkin. :D


Olimme hyvissä sykkeissä, niin mentaalisesti kuin fyysisestikin, kun menimme innokkaasti Opi seisomaan käsillä -tunnille. Voi apua. Ohjaaja kertoi meille, että se on muuten sellainen juttu, että se on ranteet romuna, jos edes yritätte seisoa käsillänne. Sitä paitsi eihän me edes oltaisi osattu, koska ohjaaja sanoi, että kaikki mitä me ollaan opittu aiemmin, on roskaa. Okei. No arvatkaa päästiinkö me seisomaan kertaakaan käsillämme koko tunnin aikana. No ei tod. Siellä tehtiin vatsalihaksia. Ehkä se ohjaaja oli vetänyt niin monta settiä, ettei se enää muistanut, että meidän piti oppia seisomaan käsillä. Sitä ei siis kylläkään valitettavasti tapahtunut. 


"Käsilläseisonta"

Harmitti snadisti, ettei menty Les Mills Sh'bam -tunnille. Oh well. Käsilläseisottomuuden korvasi kyllä loistavasti seuraava  Lifted -tunti, joka oli niin energinen, että korvissa soi. Se ei ollut musa, vaan ne hirmu spurtit, joita vedettiin niin loistotsempillä. Näille kundeille iso käsi. Naamat meillä mammoilla vaihtoivat väriä, mutta se oli vaan positiivinen juttu. Jäi hyvä fiilis, kun sai päättää jumppamaratonin tähän.





Ruohonjuuri tarjosi meille välipaloiksi ihania snacksejä energiaboosteihin. Olisin odottanut tapahtumaan ehkä hiukan enemmän näytteilleasettajia ja jollain tapaa vähän lisää pöhinää. Jumppaohjelmaa olisin myös kaivannut jonnekin näkyville. Toisaalta tunneille ilmoittauduttiin etukäteen, mutta silti monelle tunnille oli mahkuja päästä ilman ilmoittautumistakin. 




Summa summarum: NRJ Energy Helsinki oli joka tapauksessa inspiroiva tapahtuma, sai kokeilla uusia juttuja, paljon jäi vielä kokeilematta. Jäi hyvä fiilis. Jumppakärpänenkin puri oikein kunnolla ja juoksuun sain paljon hyödyllisiä työkaluja, joita aion hyödyntää heti, kun saan hankittua ne oikeanlaiset, juuri minun jaloille sopivat juoksukengät. Oiskohan ne pinkit? 

Kiitos M parhaasta seurasta!



2 kommenttia:

Milulei kirjoitti...

Kiitos Ed, puspus <3

Riikka kirjoitti...

Cheers Pats! <3