torstai 13. elokuuta 2015

Meillä asuu nyt koululainen!

Siskokset matkalla arkeen


Minä illalla harjasin hiuksiasi ja salaa vähän itkin.

Hiljaa toivoin, 

kunpa saisit kulkea kauniin koulutien,

kunpa voisin pakata reppuusi suojakilven, 
joka suojelisi sinulta kaikelta pahalta,

kunpa voisin ottaa pelkosi pois,

kunpa tuntisit, että sinä riität omana itsenäsi, 
ettei sinun tarvitse olla mitään muuta,

kunpa kukaan ei koskaan kiusaisi, 
kunpa koskaan et kiusaisi.

kunpa saisit olla kaikessa rauhassa 
sinä. ♥ 

-äiti


Koulu starttasi eilen aamulla esikoisella ja päiväkoti kuopuksella. Kaikkia meitä jännitti kovasti. Tunteet sahasivat ilosta ja innostuksesta kovaan jännitykseen ja haikeuteen.

Arjen alkaminen on iso juttu. Tiiviisti kesällä yhdessä vietetty aika päättyy ja kaikki on yhtäkkiä omillaan. Arki tuo myös hyviä asioita ja lapset viihtyvät omassaan varmasti hyvin, mutta onhan se alkuun aikamoinen juttu.

Koulun ja arjen aloittamiseen liittyy niin monta erilaista tunnetta.  On ylpeyttä, on haikeutta, haluaa vain pitää tuon pienen sylissään, ei laskea irti, vaikka muu maailma pakottaakin.
 
Lapset vietyäni olisin olisin voinut mennä takaisin kotiin ja vollata ihan kunnolla, mutta sen sijaan poljin töihin, sinne omaan arkeeni huokailemaan.

Jälleen uusi arkinen aamu tänään. Kyllä me pärjätään!




 




6 kommenttia:

titti kirjoitti...

Apua, teilläkin jo kouluun! Mä en kestä ajatusta, et meillä vuoden päästä eskariin... Ei tunnu, että lapset vanhenee vaan ennemminkin tajuaa, että itse vanhenee :)

Riikka kirjoitti...

Titti, niin ne lapset kasvaa, eikä sitä voi estää, mutta ei kai sitä itse samalla vanhene? ;)

Sirkku kirjoitti...

Etukäteen ei osaa arvatakaan, kuinka sydämenpäälle käyvää on lasten koulunkäynnin aloitus ja nimenomaan äidinsydämen.
Kun itse 20 vuotta sitten saattelin esikoisen koulutielle, minulla kuristi kurkkua ajatus siitä, että nyt tavallaan kasvatustyöni tulos on avoimesti kaikkien nähtävillä. Onneksi tuo kammottava ajatus jäi ekaluokkalaisten määrän lisääntyessä perheessä.
Mutta silti joka syksy on tunne, että haluaisi kannatella poikasiaan kaiken pahan ulottumattomissa. Ja kyllä minä myös rukoilen, että Jumala siunaa heitä ja varjelee heidän koulutiensä.
Siunausta sinullekin arjen rikkaisiin, tunteikkaisiin hetkiin ja sinne omalle työmaalle.

Riikka kirjoitti...

Sirkku, kiitos. <3 Sinulle toivon samaa myös lämpimän halauksen kera.

Se tunne taitaa olla se äidinrakkaus, joka meissä tuntuu.


Miima kirjoitti...

Kyllä se arkimoodi sieltä nopeesti nytkähtää päälle, vaikkei uskoisi! Meilläkin tänään eka koulupäivä, ja äitiä harmittaa kun kotiin tuli niin erilaisia lukujärjestyksiä, että yks menee kymppiin ja toinen kasiin eikä juuri yhtään samoja aikoja kummassakaan päässä päiviä, hmph. Ja pienimmän aamukerhokin osuu silleen kun ekaluokkalainen menee vasta kymppiin, eli äitille ei melkein yhtään omaa aikaa, voi kauhee :D

Sujuvaa arjen aloitusta teille! :)

Riikka kirjoitti...

Kiitos Miima. Kylläpä on lukkareiden kanssa oma shownsa. Eikös sitä omaa aikaa tule sitten siellä duunissa? ;)