Kun joulu on
Niin se vaan joulu tuli. Lämmin. Hellä.
Kun maas' on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.
Se kiire, huoli, stressi ja huokailu ennen joulua tuntui niin turhalta, kun joulun juhlaa vihdoin saimme laittaa yhdessä, kaikessa rauhassa. Hyvä olo ja mieli tuli seuratessa lasten, serkusten touhuiluja, koko porukan odottaessa jouluaattoa.
Ei huolta murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat, vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on.
Pöytää koristivat jälleen joulun herkut, tämän joulun uutuuksina mm. itsetehty saaristolaisleipä savusiikamoussella ja kylmäsavuporonapit. Erityiskiitos ansaitusti isosisko Maagi Michelintähtiätuhat. ♥
On äiti laittanut kystä kyllä,
hän lahjat antaa ja lahjat saa,
vaan seimi, pahnat ja tähti yllä
ne silmiin kalleina kangastaa;
siks mieli hellä on kristityllä,
kun joulu on, kun joulu on.
Haikein mielin sanoimme heit eilen isälle ja siskon perheelle ja suuntasimme anoppilaan. Joulunvieton kontrasti on suuri, sillä tässä mummolassa ei ole hyörinää, eikä pyörinää, vaan kellot raksuttavat seinällä antaen kuuluvan taustaäänen joulun ajan tärkeimmille toimille: syömiselle ja levolle. Tässä mummolassa jouluruoka on tehty jo hyvän aikaa sitten pakkaseen eikä kuustakaan kanneta sisään. Jouluna ei tehdä mitään. Joulu se on tämäkin. Joillekin. Silmänisku.
