Joulun kootut ja vesirokkoraportointia

Vesirokkoteemaan sopiva piparikuusi

Kotona ollaan! Joulun virallinen viettäminen voidaan kuitata tehdyksi ja nyt on edessä pukin tuomien pakettien ihmettelyä ja niistä nautiskelua. Matka anoppilasta kotiin sujui mainosti, kunnes Pasilan jälkeen alkoi lapsia väsyttää. Esikoinen taisi ennätysmäisellä nopeudella käydä unessa ennen päätepysäkkiä ja sitten otti päähän pukea toppiksia. Ymmärrän. Kuopus ei vaan jaksanut. Ymmärrän senkin. Omissa käsissäni oli enemmän kuin tarpeeksi kannettavaa - kiitos Joulupukin, mutta kykenin silti venyttämään jonkun sormen lapsen käteen. Älä hidasta! lapsi huusi itkunsa läpi, kun etenimme kohti ratikkapysäkkiä. Kävelimme reippaasti kantamusten kanssa, mutta silti varmistin, tarkoittiko lapsi tosiaan, mitä pyysi. Eikun äiti, ÄLÄ HIDASTA! Varmuuden vuoksi hidastin ja kävely etenikin hetken paremmin, toki kantavaääniseen vesirokkoarpien koristelemaan kolmevuotiaaseen kiinnittyi erityinen huomio kanssakulkijoilta. 

Joulun alla yleensä jännäämme siskoni perheen kanssa, tuleeko jotain, jota tarvitsee jännätä, pääseekö se sotkemaan yhteiset joulusuunnitelmat. Vakiojännäys on oksennustauti. Tänä vuonna jokerina olikin vesirokko. Olin ihmetellyt joulua edeltävällä viikolla paria yksittäistä näppyä kuopuksen sääressä, kunnes näitä alkoi lisiä siihen tahtiin, että haettiin apteekista Poxlin Cool Moussea, joka meillä auttoi erinomaisesti kutinaan, eikä levottomissa unissa mennyt kuin pari yötä.

Olimme matkaamassa mummolaan aaton aattona ja vastuuntuntoisina vanhempina pirautimme terveyskeskukseen, että miten on, sopiiko lähteä tartuttamaan toisia. Sieltä todettiin, että viisi vuorokautta on eristysaika, joka tulisi olla vain kotioloissa ja meillä se juuri nippa nappa täyttyi, joten saimme terveydenhuollon siunauksen lähteä matkaan. Lähinnä pyrimme välttelemään vanhuksia, vauvoja ja raskaanaolevia, toki kelle tahansa vesirokko on kurja tauti. Jännäämmekin seuraavat pari viikkoa, kuinka moni sai meiltä tartunnan. Olen siinä ymmärryksessä, että niin kauan kuin rupia on, tartunta on mahdollinen. Anteeksi.

Kuopuksen vesirokkoruvet ovat nyt osin irroneet, eikä kutina ollut lainkaan mahdoton. Näppyjä tuli kaikkiaan muutama kymmenen ympäri kehoa ja kasvoja. Lapsi osasi ilmaista kutinaansa ja pyysi siihen voidetta, tämä varmastikin osin auttoi, että osasimme lievittää kutinaa heti. Seuraavaksi esikoisen ja serkkujen tartuntaa jännittäessä...   

Poikkeuksellisesti matkalaukku on lähes purettu ja edesssä on aamulla yhden päivän mittainen keikka töihin, mutta sitten onkin huilia (paria etäpäivää ei lasketa) loppiaisen yli! Love, love!