Uusi viikko, uusi kuukausi ja uusi mekko

Uusi viikko ja uusi kuukausi. Syyskuu. Vielä en kuitenkaan täysillä heittäydy syksyn viileään huomaan. Odotan puolta viikkoa, jolloin lämpötilojen luvataan kirivän taas kesälukemiin. En tiedä, onko se ihanaa vai voisiko kesämekot jo pakata odottamaan ensi kesän helteitä. Epätietoisuus vuodenajasta ahdistaa. On se ihanaa, tule vaan vielä kesä. Pakataan ne mekot myöhemmin. 

Huomaan, että arki taas uuvuttaa. Tuli lauantaina nukuttua alkuillan nokoset, jotka vaihtuivat lasten nukuttamiseksi ja lopulta nukuin aamuun saakka. Sunnuntai olikin se varsinainen lepopäivä, jolloin tunsi jo levänneensä viikon hyrskynmyrskyt pois. Eihän se vaatinutkaan kuin vaatimattomat 15h unta... 




Esikoinen vietti sunnuntaina isänsä kanssa omaa aikaa ja minä pienemmän kanssa. Näitä erillisiä hetkiä molempien lasten kanssa on mielestäni tärkeää viettää. Silloin äiti ei sano isommalle, että onko ihan pakko huudattaa pikkusiskoa eikä pienemmälle, että äiti ei nosta isosiskon perässä tolpan nokkaan, jos et itse pääse kiipeämään. Useimmiten arjessa lapset ikäeronsa (3,5 v) vuoksi joutuvat sopeutumaan toistensa rajoitteisiin. Aina jompi kumpi joutuu kärsimään. Nyt arjen koitettua, viikonloput ovat niin lyhyitä, että haluaisi olla molempien lasten kanssa, mutta siltikin tekee hyvää joskus ottaa pieni hetki ja tehdä toisen kanssa vaikka pannukakku, jos ei muuta. Tämä oli huono idea, tästä tulee vääjäämättä miks toi sai ja mä en saanu...

Lauantain levänneenä äitistä oli ihanaa kävellä meren rannassa - vielä hetken kaksi vuotta vanhan - ihanuutensa kanssa. Keskustelimme hyvässä hengessä siitä, josko voisi ajatella, ettei ihan kaikkeen vastaisi aina kieltävästi. Kuopus totesi siihen, ettei se käy - ihan hyvässä hengessä. Myöskin siitä, että kun äiti kieltää jotain, niin siihen on syynsä. Kuten se, ettei merenrannassa saa mennä kivien päälle, ettei putoa mereen. Kuopukselle kieltojen esittäminen on viime aikoina ollut yhtä tarttuvaa kuin vesi hanhen selässä.  Pääasiassa keskustelimme siitä, että Birgitta on hieno kahvila, mutta siellä on tyhmät jonot. Päädyimme Espalle.

Neiti valitsi itse sunnuntaiasunsa, kuten valitsee kaikki muutkin vaatteensa ja vastattain puhjennut rakkaus mekkoihin näkyy siinä, että niitä vaihdetaan useita kertoja päivässä. Laita edellinen mekko lipastoon, huutaa äiti. Enkä laita. 

Uusi lastenvaateverkkokauppa Aati O. on piristänyt vaatemarkkinoita tuomalla puotiinsa mm. Dirkjen vaatteita, jotka ovat sekä kivannäköisiä ja kivantuntuisia päällä. Meillä on muutama Dirkjen mekko, kuten tämä kuvissa päällä oleva puuvillainen neulemekko. Koko 104 cm vastaa täysin kokoaan. Hihat sai vielä kääntää, muuten koko on passeli meidän 98/104 kokoa käyttävälle. Dirkjestä on nyt parin mekon kokemus ja voi todeta, että hinta-laatu -kombo on paikallaan. Kiva mallisto on muutenkin ja kokoja 140 cm saakka.

Kysyin mitä muuta kuin jäätelöä lapsi haluaisi välipalaksi ja hän vastasi, että pullan. Asia selvä. Niitä terveellisiä porkkanoita syödään joku toinen päivä. Huolestuneille tiedoksi, äiti söi puolet. Siitä, jos mistä, sopii huolestua. 

Seuraavaksi äiti ja esikoinen -päivä. Veikkaan, että silloin lakataan kynsiä. ♥   

Vietetäänkö teillä aikaa vain yhden lapsen kanssa säännöllisesti?