Take no shit

Puhdasta pyykkiä

Pitkäperjantain teemaan sopii kärsimyksen ruotiminen. Kärsimystä on monenlaista, mutta tässä pureudutaan siihen, miten annat itseäsi kohdeltavan. Miten sinulle työpaikalla puhutaan, miten se puoliso puhuttelee, entä lapset - tuleeko käskyjä vai pyydetäänkö kauniisti? Onko ystävä myös sinun ystävä vai kuunteletko sinä vain hänen huoliaan? Teetkö töissä aina jotain joka tuntuu tympeältä kerta toisensa jälkeen, mutku kukaan muukaan ei sitä hoida? 

Kuuletko koskaan korvissasi Maaret Kallion pehmeän äänen, joka kehottaa kohtelemaan itseäsi lempeästi. Minä rakastan tätä kehotusta ja yritän noudattaa tätä viisasta ohjetta, mutta mites ne muut kohtelee sua? 

Nämä ovat nyt ne ehdot, joilla sinä voit palata tänne työskentelemään. Ota tai jätä.

Viime kesän lopulla edellinen, muutaman vuoden määräaikainen työsuhteeni päättyi. Stressasin tätä etukäteen p a l j o n. Jäin kesälomalle ja sen jälkeen huilailin pari kuukautta, kunnes työpaikalta otettiin yhteyttä ja tarjottiin entisellä tittelillä olevaa työtehtävää. No tästähän olisi pitänyt olla iloinen, vaan työtä oli triplasti ja tiesin, että se on mahdoton yhden ihmisen hoitaa. Kaiken kukkuraksi tuolloinen esimieheni päätti laskea palkkaani useammalla satasella. Sitten nuo kursivoidut sanat ennen tätä kappaletta. Vieläkin puistattaa.

Lomani aikana koettu eheytyminen entisestä, yyteiden runtelemasta työyhteisöstä, stressaantuneen mielen ja kehon palautuminen pitkästä aikaa rauhallisempaan tilaan, jossa jokainen vastoinkäyminen ei nosta sykettä reiluun sataan, vaan josta löytyi pitkästä aikaa myös kärsivällisyyttä ja lempeitä tunteita niin toisia kuin itseään kohtaan, tuntui katoavan sillä hetkellä, kun tajusin, että joutuisin palaamaan.

Päätös ei suinkaan ollut helppo. Mieskin sanoi, että älä mene, kun näki kipuiluni, mutta hei, miten voi nelikymppisenä työttömänä jättää ottamatta asiantuntijatasoista työtä vastaan. Niinpä, ei mitenkään. Pohdin ne pari iltaa, jotka minulle annettiin harkinta-aikaa ja ymmärsin, että minulla ei ollut vaihtoehtoja.

Tuolloin kuitenkin lupasin itselleni ja puhelin lempeästi, että älä huoli Riikka, tämä ei ole pitkä keikka. En anna itseäni kohdella näin kohtuuttomasti. Päätin, että teen työni sillä ajatuksella, että hommat hoidetaan, mutta itseäni en aikonut särkeä. Toin voimakkaasti esille sekä esimiehelle että myös työsuojeluun, että minulle osoitetut työtehtävät eivät ole hoidettavissa yhden hengen voimin. Samaan aikaan etsin tietä ulos.

Siinä kärsimyksessä, joka sentään kuitenkin toi rahaa tilille, ei mennytkään kuin reilu kuukausi, kun sain toisen työpaikan. Juuri sellaisen, josta olin innostunut ja supermotivoitunut tekemään, jossa edelleen viihdyn erinomaisesti ja tiedän yhä voimakkaammin, että mitä tahansa ei todellakaan tarvitse kestää. Päätin hoitaa aloittamani projektin edellisessä tehtävässä loppuun, vaikka en olisi ollut sitä velkaa kenellekään. Ei minua siitä millään tapaa kiitelty. Yhtä hyvin olisin voinut lähteä keskarit pystyssä samoin tein. Halusin kuitenkin toimia itse oikein. Oikein myös itselleni. Halusin lähteä siten, että voin nukkua yöni hyvin - ja näyttää niitä keskareita sitten, jos tuntisin tarpeellseksi. Enkä ole varsinaisesti edes tuntenut. No ehkä pikku keskarit olen näyttänyt. Enemmän olen kuitenkin onnellinen siitä, että menin määrätietoisesti kohti jotain muuta, jonka tiesin olevan minulle parempi.

Lähtöni kuitenkin vahvisti minulle sitä, mitä nyt ylpeänä ranteessani kannan: Take no shit ja tämä tarkoittaa juuri tätä.

Sama pätee työn ulkopuolella. Aukaise suu, jos tuntuu, että asiat eivät mene oikein. Olen superärsyttävä välillä, kun vastuullistan myös lapsia viemään lattialle pudonneet vaatteet ja omat tavarat paikoilleen, vaikka helposti ne voisi itse siitä nostaa paikoilleen ja jupista päälle, että aina minun täytyy sitä ja tätä tai vielä pahempaa, heittäytyä marttyyriksi, katkeroitua ja kuolla kaikkensa uhranneena, mitään keneltäkään muulta koskaan vaatineena. Ei kiitos!

Kuten tyttärilleni opetan, älä anna toisten kohdella itseäsi huonosti, vaan kerro siinä tilanteessa mielipiteesi. Se voi olla joskus vaikeaa, mutta jos sinä et sitä tee, kuka muu sitten? 

Minullekin jossain vaiheessa valkeni, ettei puolisoni osaa lukea ajatuksiani. Ei vaikka kuinka ne olisivat olleet täynnä tulta ja tappuraa, vaikkapa pyykkien viemisestä kuivaustupaan. Ei se vaan osannut nähdä pääni sisälle. Sitten, kun minä opin avaamaan suuni, niin johan ne pyykit rupesivat ripustumaan. Ihmeellistä.

Myönnän, että helppoa olisi välillä pitää se suu kiinni ja mäkättää männessään, mutta älä tee tätä aina. Huomaat, että se matka pyykkituvalle on ihan mukavakin välillä, kun sitä ei tarvitse aina taittaa vain sinun. Se, ettet löydä farkkujasi omasta kaapistasi, vaan esikoisen lipastosta, ei haittaa. Se on sen yhden pyykkivapaan keikan hinta. Hihiii!

What time is it? It's Take no shit - O'clock

Efva Attlingin rannekoru tai sarjan muut korut ovat hyviä lahjavinkkejä kastelahjaksi, kaverille ja itselle muistutukseksi, tsempiksi. Tämä koru vaan on niin rok!


Yhteistyössä Efva Attling, osa Take no shit -korujen tuotosta ohjataan Ruotsissa ja Norjassa lasten oikeuksien yhteisölle.