Valoa viikonlopussa ja kohti uudenlaista arkea
Syysloma vetelee aika lailla viimeisiään. Lapset menivät hyvissä ajoin nukkumaan, mikä on aivan mahtavaa, koska tänä aamuna pörrötukkaiset, unelta tuoksuvat ihanuudet kömpivät ylös puoli yhdentoista aikaan ja huomenaamulla herätys on jo ennen seiskaa.
Viikonlopussa oli monella tapaa sellaista tietyn ajanjakson loppua. Lintsin Valokarnevaalit olivat kauniit, mutta hyytävän kylmät. Kävin lauantaina I love me -messuilla auttelemassa Lumoanin osastolla muiden Lumoan-tiimiläisten kanssa ja sain ihastella juuri saapuneita uutuuksia. Kannattaa kurkata jo nyt ja seurailla lähipäivinä verkkokaupan päivittymistä. Aivan ihania juttuja tulee sinne! Tuolla vakavalla naisella tuossa alla on päällä aivan ihana Astrid.
Muita ihania juttuja messuilla oli mm. Mia Höytö Cosmeticsin osasto, joka oli superkaunis. Siellä oli myös pari uutta tuotetta, joista lisää piakkoin täälläkin. Natural Goods Companyn osastolla intoiltiin probioottisesta ihonhoidosta, joka kyllä kiinnostaa itseänikin. Joko Esse on monelle teistä tuttu? Nappasin mukaan myös Katja Kokon kauneusraamatun Aidosti Kauniin uusimman painoksen ja olen tätä jo nautiskellut muutaman sivun.
Tänään tytöt olivat iskän mukana lähes koko päivän uintireissulla ja minä kävin lenkkarikaupassa ja hoidin myös miljardi muuta asiaa, kuten viikon ruokakauppaostokset, jotka ekaa kertaa ikinä tehtiin meillä sunnuntaina. Tämä on viisasta, mutta niin vaikeaa. Eipä ole enää. Se, missä kulutin eniten aikaa, oli lenkkarikauppa. Ostin gore-lenkkarit pari viikkoa sitten ja kun perjantaina kävin reilun tunnin lenkillä (reilu 8 km), enkä viimeistä paria kilsaa meinannut enää pystyä kävelemään, kun jalkoja kirveli niin paljon, niin päätin palata kauppaan. Osa syy on se minun permentelin hallux valgus, vaivaisenluu, joka on nykyään niin kipeä, jos olen kävellyt paljon tai eilen kun seisoin pitkään messuilla, mutta tuo perjantain lenkki kuitenkin osoitti sen, että kun molemmat jalat olivat kuin tulessa, että lenkkareissakin on jotain vikaa. Myyjä oli kyllä superhyvä. Hän kantoi eteeni Addua, Asicsia, New Balancea, mitä vaan saattoi keksiä ja rouva veteli testilenkin toisensa jälkeen hyllyjen välissä. Saattoi sitä naurattaa, mutta piti pokkansa. Pisteet siitäkin.
Yhdet lenkkareista erottuivat parhaimmiksi jaloilleni, jotka tuskin pelkillä kengillä korjaantuvat, mutta ovat toivottavasti kuitenkin hyvät lenkillä. Tajusin muuten vasta kotimatkalla, että nehän ei sitten ole mitkään goret, joten nyt ei voi lenkkeillä rankkasateella... Voi voi. Hih!
Ostin tänään myös pari pakettia luomukahvia töihin ja toivon, ettei vuosikymmenten juhlamokkatraditio kovasti järky siitä, että ehdotan, että alkaisimme juomaan luomukahvia. Tiedän, että liikun vaarallisilla vesillä ja päälleni aletaan pahimmassa tapauksessa sylkeä. Niin ja tosiaan töihin. Luit oikein.
Olen kohta viikon verran pohdiskellut työtarjousta, joka minulle tuli entisestä työpaikastani. Tehtävä on lähestulkoon sama, työmäärä on vain about tuplaantunut, ehkä jopa triplaantunut ja on paljon haltuun otettavaa sekä paljon aikaansaatavaa todella lyhyessä ajassa. Eka auts. Palkka ei myöskään nouse, saati pysy samassa, vaan putoaa aikaisemmasta. Toka auts. Kaikki aiemmat edut on vedetty vessasta alas. Kolmas auts. Kaikki ehdotukseni työssä jaksamisen ylläpitämiseksi tyrmättiin välittömästi. Autsautsautsauts.
Olen potenut ja tuntenut monenlaista. Ne tunteet ovat ikäviä ja raskaita, enkä halua niitä edes tuntea. Niinpä aamulla herään, menen ja teen sen mitä pitää. Kassiin on pakattu kaikenlaista, mutta katkeruuden jätän pois, vaikka voisin purskahtaa itkemään millä hetkellä tahansa. Pyrin kuitenkin suhtautumaan niin hyvin kuin mahdollista ja toivon, että yllätyn positiivisesti. Mutta ihan siltä varalta, että en, niin työnhakuni on edelleen päällä ja minulle sopivan työn osuessa kohdalle, olen käytettävissä. Ihan hyvä selviytymisstrategia, ei itketä enää. Saa soittaa vaikka heti huomenna.
Tsemppiä myös Sinulle, kiitos kun luit tämän.
