torstai 20. lokakuuta 2016

Kiitos tästä päivästä, nähdään huomenna!


 
Olen pari päivää ulissut kohtaloani, kun suunnitelmani eivät ole menneet niin kuin olisin itse toivonut. Valitin vääryyttä puhelimessa siskolle, miehelle kotona ja hyvä etten kaupan kassalle. Valituksen päälle päädyin kuitenkin toteamaan, että näin on varmasti parempi, koska just nyt ei ole muuta vaihtoehtoa. En tiedä uskoinko tähän yhtään, mutta sanoin sen ainakin ääneen - kaikille osapuolille.  

Pitäisi olla kiitollinen, eikä ulista ja valittaa.

Pitäisi ja pitäisi. Sitten muistan ja kaivan oikean kohdan esiin viimeksi lukemastani kirjasta. 

Pitäisi -sana pitäisi mielestäni hävittää sanavarastosta. [...] "Pitäisi" ei oikeasti toimi kuin tekemisen jarruna, väsyttäjänä ja ilonpilaajana. Mitä tilalle? Kokeile korvata se ja muut energiasyöppösanat mieltä kohottavilla vaihtoehdoilla: haluan, aion, on mukavaa, odotan innolla. 

No joo, kyllähän siinä erilainen sävy on, jos sanoo, että En malta odottaa, että pääsen viikkaamaan pyykkejä! Kuin siinä, että vähän vielä ehkä kärttyisästi toteaa, että Pyykitkin pitäisi laittaa kaappeihin. Kuuletko sen? 

Loppujen lopuksi asioihin suhtautuminen on hyvin yksinkertaista. Joko valitat tai olet kiitollinen, näin neuvoo Marika Borg, jonka kirjoittamaa kirjaa kiitollisuuden voimasta olen viime päivinä lukenut

 
Kävin Viisas Elämä kustantajan kutsumana Rakastu elämääsi! - 7 viikon kiitollisuusohjelma*) -oppaan julkkareissa jo jokunen viikko sitten ja Borg antoi ohjeita siihen, mistä kiitollisuuden harjoittamisen voi aloittaa, jos joskus tuntuu siltä, että kiitollisuus tuntuu vaikealta. Siihen riittää, että vilkaisee ympärilleen ja vaikka aamulla kahvia juodessaan tuntee kiitollisuutta siitä, että maito on pysynyt tuoreena kylmässä jääkaapissa. Että wau, kahvisi on nyt aivan täydellistä sen vuoksi. Kiitos! Eipä tule usein kiiteltyä jääkaappia, usein tulee kyllä sadateltua, jos maito on loppu, eikä silloin tule mieleen kiittää, että onneksi on teetä ja kahviakin voi mustana juoda, jos on ihan pakko. Kyllä kiitos!

Tässä ei ole mitään uutta. Olen monet oppaat kahlannut, joissa kerrotaan, että se miten asioihin suhtautuu todellakin vaikuttaa siihen, miten ne kokee, miltä tuntuu, miten voi. Silti se usein unohtuu, etenkin jos kohdalle osuu jokin todella harmittava, ikä asia. Usein vallitseva tunne tällöin on ahdistus ja harmitus, ehkä kiukku tai jopa raivo, joka kuitenkin väistyy vähitellen, jos asiaan ensireaktion jälkeen kuitenkin kykenee suhtautumaan myönteisemmin, ehkä myös kiittäen. Mielestäni ikäviä tunteitakaan ei pidä kieltää, mutta niiden voimakkuutta ja tunteen kestoa voi opetella säätelemään. 

Borgin kirjassa on 7 viikon ohjelma, jonka avulla voi harjoitella kiitollisuuden integroimista osaksi jokapäiväiseen elämään. Ohjelman kestolla ei ole sinänsä suurta merkitystä. Borg selitti, että 7 viikkoa on sen verran pitkä aika mielelle hahmottaa uusia ajatuspolkuja ja näivettää ne huonommat, vanhat polut pois. Tässä auttaa myös kiitollisuuden päiväkirjan pitäminen. Kirjaa ylös niitä asioita tai edes yksi asia, josta olet sinä päivänä kiitollinen. Joskus voi olla "one of those days", siis sellainen päivä takana, että kirjaan voi kirjoittaa vaikka, että "Luojan kiitos, tämä päivä on ohi."  

Marika Borg kirjoittaa kirjaan kiitokset jo seuraavasta päivästä ja visualisoi, miten se tulee menemään. Usein tämä vaikuttaa seuraavan päivän kulkuun. 

Kiitos -sanana on läsnä jokaisessa päivässä, mutta sen voiman tuntee vasta, kun sitä alkaa aktiivisesti käyttämään. Lapseni kiittää päiväkodista lähtiessään sanomalla kädestä pitäen "Kiitos tästä päivästä, nähdään huomenna." Yksi hoitajista sanoo usein minulle, että "Kiitos, kun saimme tänään lainata lastasi."  Minusta tämä on tosi kauniisti sanottu, kun jo miettii päiväkodin ryhmäkokoja ja hoitajien jaksamista


Minun on ollut pari päivää vaikea olla kiitollinen yhdestä asiasta. Olen tuntenut siitä voimakasta ahdistusta. Ajattelen kuitenkin nyt niin, että tämä on tällä hetkellä se, mitä annetaan ja olen kiitollinen siitä. Huomasin, että kun tänä aamuna tein lopullisen päätökseni asian vatvomisen jälkeen, olo on kevyempi, jopa kiitollinen. 

Niin, että kiitos tästä päivästä ja vielä huomisestakin! Niin ja vielä kiitos myös siitä, että Borgin oppaan fontti on kuin tehty ikänäköongelmaisille. Kiitos! ;)



*) Sis. mainoslinkki
**) Kirja arvostelukappale   
 

4 kommenttia:

Maarit kirjoitti...

Entä jos SE ASIA onkin Marika Borgin kirjan top/tet/ym.-harjoittelua? Kiitos!

Riikka kirjoitti...

Kiitos Maarit. SE ASIA on valitettavasti ihan puhdasta kyykyttämistä ja paikan näyttämistä. Suhtaudun siihen kuitenkin kiitoksella. Kíitos. :)

Anonyymi kirjoitti...


Kaikki elämänhallinta oppaat ovat soopaa. Unelmahöttöä. Ihmisen pitää olla pakosta onnellinen muka. Miksi? Ympäristön paieesta. Ihan niin kuin elämän todellisuus olisi pelkästään siitä kiinni, mitä tunnet ja että todellisuus muuttuisi tunteita manipuloimalla.

Jos elämä on sellaista, että seinät kaatuu päälle, siitä ei tarvitse olla kiitollinen. Jos olet/olen työtön/sairas/perheongelmisssa/velkaongelmissa/missä tahansa, kyllä siitä saa tuntea negatiivisia tunteita. Se on sen hetkinen tila, ja menee ohi.

Olennaista minun mielestä on, että a) taistelee paremman tulevaisuuden puolesta, b)tunnistaa ne asiat, jotka ovat oikeasti hyvin tai vastaavasti oikeasti huonosti.
Naama norsunvitulle, jos siihen on aihetta.

OP

Riikka kirjoitti...

Kiitos OP. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että saa tuntea negatiivisia tunteita ja kun tunnistaa sen, että kaikki tunteet ovat lopulta vain väliaikaisia, niin myös sen negatiivisen tunteen käsittely voi olla helpompaa. Kaikki eivät tätä osaa. Monet jäävät vellomaan vaikeaan tunteeseen ja se voi pahimmillaan aiheuttaa vakavaa masennusta, uniongelmia, fyysisiäkin oireita.

Siksi näen, että elämänhallintaoppaat ovat hyvästä. Mikään pakko niitä ei ole lukea tietenkään. Itse tiedostan monia hyviä niksejä päästää irti pahasta olosta, mutta kaipaan muistutusta aika ajoin ja minua kyllä myös kiinnostaa erilaiset tulokulmat elämää keikauttaneisiin asioihin. Olen kurjaa seuraa, jos valitan ja olen stresaantunut ja hermona jostain. Oma oloni kevenee ja helpottuu, kun luen näitä viisaita ajatuksia, enkä ehkä ole niin suureksi taakaksi läheisilleni. Olen, mutta pyrin siihen, etten olisi.

Todellisuus ei saata muuttua, mutta oma suhtautumisesi siihen kyllä voi muuttua sen mukaan, miten asiaa lähestyt. Jos olet negatiivinen asioiden suhteen ja usko hyvään on heikoissa kantimissa on se taatusti hyvin erilaista suhtautumista kuin se, jos ajattelee myönteisesti, vaikka vaikea tilanne päällä onkin.

Elämä on tasapainoilua. Yin ja yan, ping ja pong. Se miten se sinussa tuntuu, on paljon kiinni omasta suhtautumisesta. Kaikki tunteet ovat sallittuja.