Mummola-mindfulnessia
Holanteri!
Kesässä siirrytään heinäkuulle, joka on se suomalaisten lomakuukausi. Meidän lomaplansit elävät omaa tuntematonta elämäänsä, kun mennään sinne, minne nenä näyttää ilman päivämäärien lukitsemista. Eilen kiidettiin rautateitä tyttöjengillä suuntana mummola. #bliss
Kesäsuunnitelmissa elättelen vähän myös niin Porijazziajatusta kuin Hankoajatusta - vaikka tyrmistyin, koska niin ihanalta vaikuttava, uudistettu Villa Solgården ei ota alle 12-vuotiaita vastaan, joten joku muu lapsiystävällinen Hanko-majoitus voisi olla kiikarissa. Sitten on myös Flowajatusta, kuten monena vuonna aiemminkin. Tokkopa mikään näistä toteutuu, vaikka ihan kivoja ovat nämä ajatusleikit.
Loma jatkuu näillä näkymin pidempään kuin heinäkuun loppuun. Syksyn työrintamalla ei uutta. Pari hakemusta on laitettu eteenpäin ja käyty taas näyttäytymässä haastattelussa. Alkaa jo vähitellen vahvistua yrittämisajatus, kun poikkeuksetta se kakkoskierros menee päin mäntyä. Tälläkin kertaa tiesin jo ekan jälkeen, että pääsen varmastikin tokalle kiekalle. Sitten vastassa on sellaisia tyyppejä, jotka selvästikin ovat jo päätöksensä tehneet, niin se on sitten ihan se ja sama, mitä siinä änkkäät. Enkä kovin hyvänä merkkinä pidä sitä, jos toivotetaan Hyvää jatkoa ovella. Puhelu saapuikin tänään ja kertoi, että toiseksi jäin. Oh well. Olen hyvä häviäjä, ei tunnu missään.
Nyt ollaan täällä herrankukkarossa ja mummola-mindfulness pelastaa. Se tarkoittaa sitä, että saa nauttia ihan muista asioista ja rakkaista.
Sääkin on mitä parhain, joten eikun chillausta kehiin, mietitään niitä duuneja sitten, kun ei lomailu enää maistu. Sitä saadaan odotella vielä tovi.
Nyt nautitaan.
