sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Paris dans mon coeur



Miksi? 
 
Mun on pakko kirjoittaa tästä ihan vähän, kun on niin paha olla.

Miten voin kertoa lapsilleni, että ihan lähellä tapahtuu näin kauheita, vaikka olen vakuuttanut, että meidän ei tarvitse pelätä. Pelkään, että en voi luvata enää.

Miten voimme hyväksyä, että osa meistä on hyviä ja osa pahoja. Näinhän on aina ollut. Haluaisin hymyillä kollektiivisesti maailmalle, että me emme anna periksi tälle hirveydelle, mutta hymyni puristuu irvistykseksi.

Il pleut - Pariisin vesipisarat ovat nyt raskaita. 

Minä haluan muistaa sen kauniin Pariisin.





  

 

 
 

#prayforparis



Ei kommentteja: