lauantai 10. lokakuuta 2015

Minulle sopiva



Kävin eilen Kaisan hoidettavana kampaajalla ja juttelimme siinä samalla. Kaikesta. Kuten aina. Kerroin, miten lääkäri kielsi juoksemisen ja käski ostamaan kävelysauvat. En totellut ja sydän ei yöllä tykännyt. Mun on pakko uskoa. 

Kaisa jutteli mulle ayervedasta. Hän tokaisi, että sä oot niin vata ja tarkensi, että on minussa myös jonkin verran pittaa. Ihan tosta vaan teki tämän diagnoosin. Kaisan mukaan minun ei tosiaan pitäisi juosta, eikä repiä eikä riuhtoa, vaan tehdä minulle sopivia juttuja. Rauhallista kävelyä, joogaa ja sellaisia asioita, joista tulee hyvää mieli.

Niin. Sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli. Miksi sitä joskus ajattelee, että jos joku ahdistaa, töissä on ollut ihan paskaa tai on räyhännyt kotona ja on siitä morkkis, sitten sitä haluaa jollain tapaa rankaista itseään juoksemalla tai jumppaamalla veri suussa. Tai mä en mielestäni juokse veri suussa,  mutta joka tapauksessa tämä on väärä tapa. Pitäisi rauhoittua, maadoittua. Pitäisi tehdä jotain lempeää. Miksi on itselleen ankara silloin kun on muutenkin vaikeaa olla?

Mä koen epäonnistumista, kun mun sydän ei tykkää siitä, että mä juoksen. Mä olen huono. Mulla on siis huono kunto. Miksi mä tunnen, että kävely ei ole yhtä hyvä kuin juoksu. No koska eihän se ole. Mä kävin kokeilemassa kävelysauvoja Stadiumissa. Myyjä oli pissata housuihinsa, kun demonstroin miten mä sitten vedän pitkin Eiran rantoja niillä kepukoilla. Morjens. Jätin ne sinne kauppaan. Jos mun pitää kävellä, niin mä kävelen ilman kävelysauvoja. Mä hommaan ne sit kun mä jään eläkkeelle, en yhtään aikaisemmin.

Tein netissä ayervedatestin ja kuinka ollakaan mä oon vallitsevasti vata ja myös pittaa löytyy. Tämä on tosi mielenkiintoista.  

Vatatyyppien energisyys on puuskittaista ja he väsyvät nopeasti. He ovat hyviä tasapaino- ja venytysharjoituksissa, koska he ovat kevyitä ja joustavia. He pitävät joogasta ja kävelystä, kunhan niistä ei tule liian väsyttävää. Luontaisen innostuksen vuoksi vata-tyypit harrastavat myös mielellään tanssia/aerobicia musiikin tahdissa. Kaikki sisällä tapahtuva liikunta on hyvää talvella, koska useimmat vatat eivät pidä kylmästä, eikä heillä ole riittävästi rasvaa ja lihaksia, jotka suojaavat kylmältä säältä. Kaikkien, joiden hallitseva dosha on vata, on aina varottava innostumasta liikaa ja menemästä liian pitkälle. Puolen tunnin kevyt liikunta päivässä riittää hyvin.
Onko kukaan muu kiinnostunut omasta kehotyypistään? Nimittäin luettuani vatasta, tunnistin monta kohtaa omakseni. Täytyy perehtyä tähän syvemmin ja ehkäpä ottaa opikseen, jotta voi mahdollisimman hyvin.  

Mun pitää niin palauttaa mun juoksutakki ja luojan kiitos en ole ostanut niitä kompressiosukkia. 
 

 

3 kommenttia:

Jennijee kirjoitti...

Olipas jännä testi. En jaksanut lukea muita kuin oman pitta-kuvaukseni, en tiedä olisiko muista löytynyt yhtä monta "kolahtavaa" juttua, mutta melkein tekisi mieli uskoa, että oikeilla jäljillä ollaan, kun sanotaan että "Pittat pystyvät sulattamaan myös jäätelöä paremin kuin muut kehotyypit" ja "Monet pittatyypit väsyttävät itsensä työpaikalla ja sukellus uima-altaaseen päivän päätteeksi viilentää sopivasti kehoa." ;)

Ruokasuosituksissa "Ainoastaan auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä" -> syön joka päivä kerran tai kaksi (pittalta kiellettyä) jugurttia, jonka päälle laitan kys. siemeniä. Heh.

Laita sinä juoksutakki kiertoon, ja mä keskityn jäätelöön ja uintiin. Tsemmppiä uuteen viikkoon! <3

Riikka kirjoitti...

Jep! Eikös ole jännä? Tuo jätskijuttu on kyllä melkoisen hauska. Uinti osui kuitenkin täysin nappiin.

Täytyy perehtyä paremmin, mä uskon, että näistä on paljon opittavaa omaan itseensä tutustuessaan.

Tsemppiä sinne uuteen viikkoon myös!

Anonyymi kirjoitti...

Ayrveda on kyllä pohjimmiltaan sellaista huuhaata että. Olen asunut ulkomailla asuntopulan vuoksi Ayrveda keskuksessa, jota piti Aurveda yliopistosta valmistunut tohtori, ja tiedän sen hindulaisen lahkon uskomuksista ja käytönnöistä vähän enemmän kuin satunnaisesti siihen törmäävät. Sattumalta silloin brittilehdissä kirjoitettiin siitä, kuinka esimerkiksi Ayrveda-keskuksiin tuodaan heidän ihmepreparaattejaan ohi tullin testauksen, ja niistä löytyy raskasmetalleja ja syanidia sun muita myrkkyjä testattaessa ja näitä ihmiset popsii lääkkeenä. Samoin luin heidän lääkärikirjaansa, jossa naisten synnyttymien ja halkaistun kukkakaalin välille oli rakennettu analogia, ruuasta uhrattiin parhaat palat gurun kuvalle ja keskuksessa oli myös joogalentohuone, vain miehille. Tämä Doctor of Creative Sciences, eli keskuksen johtaja, sairasti kaikesta ayrvedasta huolimatta diabetesta ja tarvitsi länsimaista lääketiedettä sen kurissa pitämiseen - mikä ei minusta ollut kovin johdonmukaista, hurahtaa vaihtoehtoihin, myydä sitä muille vaikuttavana ja oikeana elämäntapana ja turvautua omassa sairauden hoidossaan länsimaiseen lääketieteenseen. Ugh Olen puhunut.
OP