keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Asiaa koulusta: vaihtarit ja katoamiset



Syyslukukausi on jo pitkällä ja parit kärvähtämiset on äidillä ekaluokkalaisen kanssa käynyt. Nimittäin tavaroiden ja vaatteiden katoamiset, joista juttua olikin jo aiemmin - nyt uutena erilaiset tavaroiden vaihtarit.

Ekaluokkalainen vei viime viikonloppuna äidin omasta mielestään todelliseen aarrekauppaan ja sai ostamaan erikokoisia ja erivärisiä timantteja, koska hän haluaa vaihtaa niitä kavereidensa kanssa, joilla myös on samanlaisia timantteja

Seuraavana päivänä monet lapsen timantit ovat vaihtaneet omistajaa, mutta tilalla oli pari nappia ja muovinen kinderukkeli. Omassa pedagogisessa lähestymistavassani oli harkitsemisen varaa, myönnän sen, mutta olin suoraan sanottuna tyrmistynyt. Siis mitä nää on? Oletko sä vaihtanut ne timantit tällaiseen krääsään? Ne oli euron kappale! 

Toki rauhoituin ja yritin paikkailla kiivastumistani ja kysyin, onko hänestä itsestään nämä vaihtarit yhtä kivoja kuin se timantti, joka oli hänelle tosi tärkeä. Ei lapsi sitä sillä hetkellä osannut ajatella niin. Hän on siis pyytetön henkilö. Sepä hienoa. Ehkä se on ihan hyväkin, ettei aina ole vailla jotain samanarvoista takaisin, mutta yhtä lailla en halua, että hänen ystävällisyyttään käytetään myöskään hyväksi.

Sama koskee keräilykortteja. Ei tarvitse vaihtaa sellaiseen, josta ei itse tykkää. On ok sanoa, ettei vaihdakaan, jos vaihtari ei miellytä. Koulussa muuten ei nykyään kortteja vaihdella, opella kärvähti myös tämän harrastuksen kanssa. 

Yritän opettaa lapselleni, että täytyy uskaltaa sanoa, jos joku ei tunnu hyvältä. Täytyy uskaltaa sanoa kaverille, joka hyppii selän päällä, että ei saa, se sattuu. Ei ole väliä, onko hänellä hauskaa, jos itsellä ei ole. 

Tänään hakiessa tytärtäni, hän vilkaisi minua sanoessaan samaan aikaan kaverille, joka tuli tiukasti halaamaan, että EI SAA! Halaaja kysyi Miksi ja tyttäreni sanoi, KOSKA EN TYKKÄÄ. Wau, kyllä äidin sydämessä läikähti. Tätä lisää. Ehkä halaukset ovat vähän ylireagointia, mutta jos on koko ajan kaulassa roikkumassa, niin sopiihan sitäkin rajoittaa.

Niin ja viimeisimpänä Kånkenin peppupehmuste on sitten kadonnut varmastikin for good, ainakin jos lapsen pohdiskelua kuuntelee.

- Se on niin kevyt, kun kerran se puistossakin lensi pääni yli, kun oli tuulista. 
- No otitko sen silloin mukaasi? 
- Mmmm. En oikein muista. 

Huokaus. Ekaluokkalaiset.


Mut noin muuten, kylläpä oli kaunis syyspäivä tänään, eikö?

4 kommenttia:

Triinu kirjoitti...

Kolme takkia, yhdet housut ja hanskoja lukematon määrä. Kateissa toistaiseksi.
Kadonneita ja jo löytyneitä: reppu, sukkia, pipoja, hanskoja, kahdet housut ja takki.
Eilen unohtui koulukirjat. "En muista minne." Reppu kuitenkin oli mukana.
Ekaluokkalainen, ei voi kuin huokaista ja yrittää kannustaa.

Riikka kirjoitti...

Triinu, mun sielunsisko! Mä siis skitsoon ihan turhasti. Se ei kylläkään yllätä.

Meillä oli myös yksi farkkutakki kateissa, mutta siitä johtuen, että joku koulukaveri oli ottanut sen kotiinsa, nimikoinut sen (molempiin pesulappuihin), sitten perheen äiti - veikkaisin näin - oli tajunnut, ettei se ole niiden ja palauttanut sen koulun yhteiseen lostandfoundvaaterullakkoon. Tää on ihana, voin vain kuvitella, miten kaiken maailman elukat sielä kihisee. Yäk.

Mutta ekaluokkalaiset, can't but love 'em. ♥

Suvi kirjoitti...

Tämä ope yrittää parhaansa mukaan estää kaiken maailman vaihtokauppoja ja oman tavaran lahjoittamisia koulussa, mutta ainahan se onnistuu silloin, kun open silmä välttää..

Löytötavaroita meidän koulussa tulee monta jätesäkillistä vuosittain jotka yleensä levitellään kerran vuodessa esille, että oppilaat ja vanhemmat voisivat hakea omansa pois, mutta suurin osa niistä päätyy hyväntekeväisyyteen, sillä ei niitä kukaan hae..joukossa on paljon myös oikeasti kalliita takkeja, housuja ja jopa kenkiä..en vieläkään ymmärrä, miyen kengät voi jäädä kouluun:D

Riikka kirjoitti...

Hyvä Suvi-ope! Mä olen harkinnut, että pyytäisin opea kieltämään nämä vaihtarit, mutta sitten taas toisaalta en halua liikaa hallinnoida, mitä koulussa tehdään. Luotan opettajaan tässä asiassa. Kortit on nyt kielletty, saapa nähdä tuleeko muita kieltoja.

Tätä levittelyä voisi ehdottaa lapsenkin kouluun, ei nimittäin hirveästi houkuttele kaivella sitä isoa astiaa, jossa on uimakamoista lähtien 1-9 -luokkalaisten kadonneita kamoja.