Miniloma Berliinissä // Vinkit lapsiperheelle! // Osa I

Kohteessa ollaan

 Hallo, guten tag!

 
Vietimme hiihtolomaa sunnuntaista keskiviikkoon Berliinissä koko perheen voimin ja keräsin tähän niitä asioita mitä teimme vajaan neljän päivän aikana ja muutamia vinkkejä, mihin kannattaa - ja ei ehkä kannata suunnata uudessa sarjassamme: Live Travel with kids.
  

 Sijainti 

Halusimme hotellin keskeiseltä paikalta, josta vaikka toinen aikuisista (kumpikohan, hmmm?) voi poiketa asioille (esmes KaDeWeen tai Uniqloon), kun lapset huilailevat hotellissa. Berliinissä keskeinen paikka voi tosin tarkoittaa montaa eri paikkaa. Toisille se on Mitte, joka nimensä mukaisesti tarkoittaakin keskustaa, toisille joku muu.

Itä&länsi // äiti&tytär

Kartasta silmään sattui Berlin Zoo, jonne olimme ajatelleet lapset viedä, joten kävelymatkan päässä oleva hotelli olisi oiva valinta. Myös Berliinin pääostoskatu Ku'dammin läheisyys oli yksi kriteeri. Kannattaa kuitenkin huomioida, että kyseinen Kurfürstendammin kadunpätkä on sehr lange - 3,5 km, joten se (alku)pää  kannattaa valita, niin olet jo tosi lähellä tavaratalotaivasta nimeltään KaDeWe - jos siis tällä suunnalla tahtoo kortteerata.

Sängyllä SAA pomppia! (Yhtään kertaa en kieltänyt, hyvä äiti!)

Löysin hyvän hotellidiilin ja yövyimme pohjoismaalaisittain perusturvallisessa Scandicissa. Kaikki toimi mallikkaasti, eikä alakerran ruokasalin remppa haitannut yhtään 6. kerroksessa. Aamiainen tarjoiltiin ylimmässä kerroksessa. Useimmissa Berliinin hotelleissa aamupala ei kuulu hintaan ja sama myös tässä hotellissa. Pulitimme kiltisti 9e/aikuinen aamukahvista ja siitä perusaamiaiskattauksesta, jolla pärjäsi ihan ookoosti. Pöydässä oli munakokkelit, sämpylät, Nutellat ja myslit, kahvikin oli ihan ookoota Nescafe-kapselimaatista. Alles gut.

Ruokailu

Olin kuvitellut, miten mahtavaa on istuskella ravintoloissa koko perheen voimin, mutta kun päivän dallasi ympäriinsä, kovin virkeää jengiä ei ravintoloihin enää ollut saatavilla. Olin lukenut etukäteen myös Kinder cafeista, lapsiystävällisistä kahviloista, joissa on leikkipaikkoja hiekkalaatikoista lähtien, mutta ei nyt sattunut yhtään eteen tällä reissulla, eikä niitä erikseen etsitty. Starbucksissa lämmitellessä kuopus nukkui, joten mitään erityistä leikkipaikkaa ei osattu kahvilavisiitille kaivata.

Mies söi kulttuuriin kuuluvat currywurstit ja dönerit, mutta me muut tyydyttiin mm. pizzerian antimiin ja kerran haettiin ruokaa tytöille Mäkkäristä. Vaikkakaan tämä teko ei ollutkaan niitä loman kohokohtia, niin mainittava on, että tilasin itselleni suorastaan erinomaisen kana-tomaatti-mozzarella wrapin, joka yllätti positiivisesti pikaravintolan ovella etukäteen huokailleen itseni. Sitä paitsi olin kiitollinen, että pari viikkoa sairastellut kuopus edes söi jotain, oli se sitten juustohampurilainen tai jotain muuta, kunhan söi.

Hotellista sai ilmaiseksi pitkin päivää pikkusuolaista, kuten kolmioleipiä, hedelmiä ja juotavaa, kahviloista pretzelit ja pakolliset Dunkin Donutsit napattiin jossain välissä. Ei kuoltu nälkään.

Nähtävyydet

 

Hotellihuoneemme ikkunasta näkyi pommitetun kirkon (Keisari Vilhelmin kirkko) jäänteet ja eskarilaiselle kerroimme, että täällä on ollut kauan sitten sota ja lentokoneesta on pudotettu pommeja, jotka on rikkoneet monet rakennukset. Sen enempää historiaa emme lasten kanssa peranneet. En olisi haikaillut muutenkaan Hitlerin bunkkeriin,  mutta toki nähtävyyksien valintaan vaikutti vahvasti minimatkaseura.  Minilomamme varsinaiseksi kohteiksi valikoituivat eläintarha ja Legoland.

Berlin Zoossa vierailimme lomamme toisena päivänä, varsinaisena loman ensimmäisenä aamupäivänä. Olin tuijottanut koto-Suomessa ahneena keväisiä sääennusteita, jotka lupasivat jopa +8 astetta, joten jätin rohkeasti toppavaatteet kotiin. Se oli virhe. Aamulla lämpömittari pysytteli nollan tuntumassa, mutta onneksi mukana oli kuitenkin tytöille villahousuja ja kevyemmät toppatakit, mutta alaosissa olisi ollut toivomisen varaa. Dumm mutter! 

Eläintarhassa oli pieniä apinoita, isoja kirahveja ja sitten muita lajeja siltä väliltä. Minua hämmensi ajatus, kun eläimet, esimerkiksi leijonat ulkoilivat, niin heitä ei suinkaan ympäröinyt mitkään sähköistetyt rauta-aidat, vaan sellainen pikkuruinen valli erotti meidän perheen leijonaperheestä. Grrrauw! Pienissä, ahtaissa sisätiloissa leijonat lymysivät kaltereiden takana, mutta siellä oli niin kamala leijonanpissin haju, että lapset anelivat pääsevänsä takaisin hotelliin. Eikun nyt katotaan näitä eläimiä. 

Eläinten mielentilat eivät monen kohdalla jääneet epäselviksi. Jääkarhun samaa kaavaa toistava askellus ja päänheilauttelu kielivät siitä, että kaikki ei ole ihan oikein yläkerrassa. Simpanssit olivat apaattisia ja monen eläimen käytös oli silminnähden stressaantunutta. Jäi vähän huono fiilis koko eläintarhatouhusta. Pienet apinavauvat ja pingviinit olivat sööttejä ja hassuja, seeprat, norsut ja kaikki muutkin eläimet hienoja, mutta päällimmäisenä kuitenkin ajatus, että kaikkia lajeja ei vaan tarvitsisi ihmisten viihdykkeeksi omilta, luonnollisilta sijoiltaan rahdata. Snif.

Kirahveja näki legoversioinakin Sony Centerissä, johon suuntasimme seuraavana päivänä.

Ostimme liput etukäteen netistä Legolandiin, tämä kannattaa, sillä se on edullisempaa kuin paikan päältä. Voit myös valita tietyn time-slotin, jolloin voit mennä sisään, viipyä voit sulkemisaikaan saakka. Siinäkin voi tämmöinen nuuka henkilö pelata hinnan kanssa.  

Internetti lupaili meille suurille Lego Friends -faneille Heartlake Cityä ja Stephanien, Andrean, Emman & co. tapaamista paikan päällä, mutta todellisuudessa Legolandiin voi mennä rakentelemaan legoilla, katselemaan sinänsä mageeta mini-Berliiniä ja kuulemaan, miten Ritari Ässä laulaa I've been looking for a freedomia, kun napista painamalla Berliinin muurin saa kaadettua ja bileet alkavat. Tätä toistettiin aika monta kertaa.

Kohta se muuri kaatuu!

Legofrendeistä ei siis nähty silmäystäkään eikä Heartlake Cityksi voi mielestäni kutsua paria huonetta, jossa voi katsoa saksaksi dubattuja Lego Friendseja ja - yllätys, yllätys - rakennella legoilla, mutta olihan se tietysti jotain enkä valittanut, kun parkkeerasin kolmevuotiaan kanssa tähän esikoisen rakentaessa isänsä kanssa legoautoja, jotka sai viedä kisaamaan radalle ja kellottaa ajan. Vein autot radalle ja ennen kuin olin saanut koslat aseteltua, meidän ohi oli kiilanneet jo monet saksalaislapset.

Legolandistä löytyi tietysti legoshop ja paja, jossa tiettyyn kellonaikaan rakennettiin ohjaajan avustuksella joku legohomma. Ei menty, eikä ostettu mitään. Lapset kuitenkin tykkäsivät Legolandista ja se oli tärkeintä.

Muurista näkyi palasia siellä täällä.

Kävelimme juutalaisten muistomerkin läpi kommentoiden, että tässä on samanlainen muistopaikka kuin hautausmaa on, eikä täällä saa juoksennella tai huutaa. Tämä informaatio oli riittävää. Pysäytti.

Brandenburgin portti tsekattiin ja tämäkin siitä syystä, koska osui sopivasti matkalle kohti Legolandia. Parit fotot ja matka jatkui. Katse kuitenkin kiinnittyi tien toiselle puolelle, valkoisiin risteihin, jotka viereisen puiston aidassa muistuttivat jaetusta Berliinistä. Siinä kohtaa parinkymmenen onnettoman muurin ylitys jäi yritykseksi.

Taustalla näette Brandenburgin portin... Nimim. #SoNotMatkaopas2015

Mies kävi katsomassa futismatsia samaisena iltana jossain ja kävi samalla reissulla eräällä kuuluisimmista rajanylityspaikoista Checkpoint Charliella. Hyvä, että edes meistä toinen. Koko muuri ja erinäiset rajanylityspaikat, kamalat kohtalot väkisinkin hiljentävät. Voi todeta, että historia on Berliinissä melkoisen mustaa.  

Pitihän sitä Itä-Berliiniäkin nähdä sen verran, että voi sanoa käyneensä siellä. Piipahdettiin Aleksanderplatzilla tai Alexilla - kuten paikalliset sanoisivat. Otettiin muutamat kuvat tv-tornista ja tultiin äkkiä takaisin länteen. Totta puhuen kävelimme pikkulenkin ja se neuvostofiilis oli ihan käsin kosketeltavissa. Sanottakoon, etten koskaan käynyt Neuvostoliitossa. Entschuldigen Sie bitte.

 
Oli mielenkiintoista nähdä Itä-Berliinin kulmia ja kokea hyvin erilaisia fiiliksiä Länsi-Berliinin verrattuna, mutta hotellia en näiltä kulmilta henkilökohtaisesti buukkaisi. Kertoo artikkelin kirjoittajasta jotain.

Yhtä kaikki 25-vuotinen East-side gallery olisi ollut mielenkiintoista kävellä, mutta koska ei enää Legolandin jälkeen jaksettu, niin ei sitä tsekattu. Onneksi on youtube ja saman voi tehdä kotisohvalla - ja kuulee historiaa siinä samalla, eikä tule kylmä. Sitä paitsi ensi kerralla sitten.

Liikkuminen

Metro on keltainen

Saavuttuamme kohteeseen, Tegelin kentältä hypättiin taksiin. Hinta oli 25e tippeineen (2e) sunnuntaitaksalla. Mennessä kentälle takaisin hinta oli 17e, mutta tipattiin tätäkin, erityisen kivaa kuskia, joten hinta oli 20e. Suosittelen lämpimästi berliiniläistä taksia.

Metrolla liikuttiin vain yhtenä päivänä muutama väli, hurautettiin Aleksanderplatsille. Rattailla liikkuvat kannattaa huomioida, että kaikkialla ei suinkaan ole hissejä metroasemilla.

Bussilla numero 100 olisi ilmeisesti nähnyt ne olennaiset turistinähtävyydet, mutta eipä tullut hypättyä kyytiin. Kiinnitin huomiota, että ihan täyteen tupattuja monet Ku'Damin liepeillä huristelleet linjurit olivat, joten kenties rattaiden kanssa turistibussiin ahtautuminen ei olisi muutenkaan ollut mitenkään gute idee.

Finnair lennätti meidät Helsingistä vajaaseen pariin tuntiin. Yhtä lailla Air Berlin kuskaa sinne ja takaisin. Meitä ihmetytti Tegelin kentän omaleimaisuus mm. sen suhteen, että turvatarkastus kesti aivan liian kauan, check-in virkailija oli sitä mieltä, että P&T tuplarattaat voi ottaa koneeseen sisään. Onneksi pidin pääni ja väitin vastaan, oltaisiin muuten jouduttu tuomaan ne takaisin. Suojamuovin saaminen rattaiden päälle oli myös melkoisen työn takana, vaan kun se löytyi, niin ei ollut teippiä. Jostain se jätkä kaivoi kuitenkin nippusiteen ja rattaat saatiin ehjänä perille.

Tegelin kenttähän on muutenkin liian pieni, jopa uusi Brandenburgin vielä valmistumaton kenttä tulee olemaan lähtöisesti liian pieni, joten helpotusta ei ole tulossa Berliinin kentille tulevaisuudessakaan, mikä on ihme. Tax-free ostoksista haaveilevien kannattaakin nauttia Hki-Vantaan loistokkaasta tax-freesta verrattuna Tegelin versioon. Ostin muutaman jutun Tegelin kentältä ja juuri maksaessani, kassa meni jumiin. Myyjä siirsi ostokseni toiselle puolelle ja maksoin ne sinne. Koneessa kurkkasin pussiin ja olinkin ostanut muutaman muunkin jutun, jota en alunperin aikonut. Mikä ylläripussi!

Summa summarum

Kaupunkilomailu 3- ja 6-vuotiaiden lasten kanssa on ehkä osin haastavampaa kuin lento Kanarialle pukemisineen, kävelemisineen ja rattaissa istumisineen. Tämä sillä olettamuksella, että Kanarialla pääfokus on olla viikko paljainjaloin ja suojata iho liialta auringolta. Edelleen lähtisin samanlaiselle reissulle milloin tahansa uudelleen, sillä erotuksella, että ottaisin helmikuussa vielä toppahousut lapsille mukaan.

Jep, jep. Uutta reissua jo suunnitellaan. Jonnekin biitsille. Varmaan just sinne Kanarialle.

P.S. Ostosvinkkipostaus tulossa!