lauantai 7. kesäkuuta 2014

Ihkuu ja uhmaa

 
 


Kamalaa huutoa, kiukkua, lyömistä, lällättelyä, jatkuvaa riitelyä. Kuulostaako tutulta? Asuuko teilläkin kuusivuotias? Mitä on tapahtunut meidän perheen kiltille, herttaiselle, rauhalliselle tytölle, jolla ei ollut edes parivuotiaana minkäänlaista uhmaa? Se pelätty U on meillä nimittäin nyt. Piti ihan tutkia ammattilaissivuja. Mitä sanoo Mannerheimin lastensuojeluliitto?




 Otteita 6-7 -vuotiaan kehityksestä
 
  • Tunne-elämä muuttuu ailahtelevammaksi ja ristiriitaiseksi. Lapsi uhmaa vanhempia ja kodin sääntöjä ja haluaa uudenlaista itsenäisyyttä, mutta toisaalta hän kaipaa rakkautta ja läheisyyttä. Just great.
  • Hänellä voi olla erilaisia, esim. nukkumiseen, omaan tai vanhempien sairastumiseen tai kuolemaan liittyviä pelkoja. Ei kiva.
  • Yökylään tai vieraan luo meno saattaa olla vaikeaa. Meno on vaikeaa, mutta ikävä menee ohi, kunhan äiti häipyy. Yökyläilyä ei ole vielä kokeiltu. En ole jaksanut  edes ajatella, että joutuisin lähtemään keskellä yötä hakemaan ikävöivää lasta kotiin.
  • Hän kysyy lupaa erilaisiin asioihin ja tuntee syyllisyyttä toimiessaan väärin. Tämähän on hyvä asia!


  • Häviäminen on vielä vaikeaa. No kidding?
  • Pituuskasvussa on tilapäinen spurtti 6–8 vuoden iässä. Note to mama: Kasvunvaraa seuraaviin ostoksiin. 
  • Lapsi saattaa tarvita pidempiä yöunia ja aiempaa enemmän aikaa aamutoimiin. Kuinka paljon on "enemmän aikaa"? Mikään aika ei ole "tarpeeksi", voin kertoa.
  • Ensimmäiset maitohampaat irtoavat 5–6 vuoden iässä. Tilalle kasvavat pysyvät hampaat. Hampaiden irtoamista on odotettu kuin kuuta nousevaa ja hampaat jo heiluvat - lapsen mielestä. Äidin mielestä eivät, ja tämä vain hyvä asia.
  • Lapsi nauttii liikkumisesta ja liikuntaleikeistä: juoksee, hyppii, jumppaa, hyppää narua, tanssii, kiipeilee ja harjoittelee pyöräilemään ilman apupyöriä, hiihtämään, luistelemaan ja uimaan. Niin sisällä kuin ulkona.



Voi sitä äitin pientä. Vaikeaa on elämä välillä, mutta on myös niitä ihania hetkiä. Suuremmaksi osaksi, onneksi. Kova kiire on kasvaa koululaiseksi. Kesälomalla alussa on jo päätetty, mitä laitetaan ekana päivänä eskariin. Tämä saattaa kuitenkin vielä unohtua loman aikana. Muoti on stailii ja kauneus on tärkeetä. Lainaus kuusivuotiaaltani. Tänään lähdetäänkin yhdessä kauneuspäivään ja käydään hakemassa kesätukka (Hei Kaisa, mäkin oon tulossa pian, lupaan!). Varmaan vähän tapellaankin jostain asiassa jossain kohtaa. Tänäänkin.  Love.

2 kommenttia:

Maiju kirjoitti...

Niin ajankohtainen postaus! Mulla on samanikäiset lapset kuin sulla ja puhunkin aina kahdesta uhmaikäisestä, yhtä taistelua aamusta iltaan! Mut ehkä tää joskus vuoden päästä helpottaa hetkeksi..! :)

Riikka kirjoitti...

Maiju, ihana! Siis tavallaan ei ole yhtään ihanaa, mutta vertaistuellisesti kyllä. Pidetään tsemppi yllä, vaikka minusta välillä tuntuukin, että en selviä tästä. Nyt helpottaa, kun ei ole aamulähtöjä, mutta tiukille on ottanut, pakko myöntää.