75 Avenue des Champs Elysées



 

Pariisista ei voi olla puhumatta ilman ettei mainitse macaronseja. Ei tarvinnut kulkea pitkältikään rue tai avenueta pitkin ilman ettei pâtisserien ikkunoissa näkynyt toistaan hempeämpiä, pastellinsävyisiä pieniä suussasulavia taideteoksia; pièces sur l'art.


Eräs Monsieur Pierre Desfontaines keksi kerran 1900-luvulla liittää macaronskuoret yhteen, eikä reseptiä ole muutettu sittemmin. Macarons makuja on lukematon määrä ja valinta on odotetusti vaikeaa.

Oma suhteeni macaronseihin on erityisen lämmin. Kuusi vuotta sitten tarjoilimme vaaleanpunaisia macaronseja esikoisemme kastejuhlassa. Tilasin ne juhliin Välimäen Hansin silloisesta La Socièté du Cochon ravintolasta silloiselta vaimolta - saattoi myös olla nykyinen, sopi vain lauseyhteyteen. Ei takerruta epäoleellisuuksiin. Macaronsit kulkeutuivat juhlapaikalle mummolaan junakyydillä ja selvisivät koettelemuksesta moitteetta.

Matkalukemista ja matkajuomaa

Juurikin Ladurée macaronsit ovat eräänlainen instituutio Ranskassa. Madame (H)elena Petäistö mainitsee uusimmassa oppaassaan Pariisi, Versailles, Giverny vierailevansa säännöllisesti ko. ravintolassa. Niin siellä vierailee monet muutkin. Jonot shopin puolella 75 Avenue des Champs Elyséellä ovat melkoiset, mutta Ladurée macaronseja saa esim. tavaratalo Printempsin katutasolta. Eikä tarvitse välttämättä edes Pariisiin lähteä, Laduréella on myös online boutique, josta saa tehdä tilauksen myös tänne Pohjolaan, jos vaan raaskii myös postikuluihin sijoittaa sievoisen summan. Vaan ei se ole sama asia. Toinen on tietysti usko omiin kykyihin. Nimim. macaronseja leivottu, tuloksena jotain ihan muuta.

Toin tuliaisiksi kotiin tietysti juuri näitä macaronseja valitsemassani kauniissa rasiassa. Sen tyhjennyttyä sillä on nyt oikeutetusti virka korurasiana ja muistona mukavasta matkasta.

Ladurée macarons pour moi