perjantai 27. joulukuuta 2013

Ihkut dalmikset



Palataan jälleen perusasioihin. No ei mihinkään kasvatukseen, eikö muka kaikkien kaksivuotiaat istu pöydällä silloin, kun he niin päättävät? Siis fokus on siinä, mitä on päällä, kun siellä pöydällä istutaan. On jälleen syttynyt syvä rakkauven tunne jotain sellaista kohtaan, mistä luuli, ettei välittäisi. Vaan kuinka voip olla välittämättä, kysyn vaan?

Pukki toi siskon esikoiselle ja allekirjoittaneen kuopukselle samanlaiset Molon Dalmis-mekot. Näitä saa ainakin Babyshopista ja Ballotista. MOLEMMISSA ON NYT HYVÄT ALET, vink vink, vink! Pukilla oli kontissaan myös yksi kappale Molon Pupu-toppista. Nämä printithän ovat kerrassaan ihania! Useasti ne näyttäytyvät verkkokaupoissa jotenkin levottomilta ja ovat jääneet siksi aiemmin hankkimatta, mutta perheemme 9-vuotias ja 2-vuotias (sekä äidit) olivat haltioissaan. Mekkojen matsku on pehmeää puuvillaa, ja meidän koirarakkalleekin pienelle erittäin mieluinen lahja.

Itse olen kokenut ahdistusta siitä, että 128 cm on se lastenvaatteiden suurin koko, jonka jälkeen siirrytään ties mihin häiriintyneisiin teinarikuvioihin. Lapsen soisi olevan lapsi ihan rauhassa - vaatteissakin, ja oli ihana katsoa, kuinka suurta iloa puputakki toi yhdeksänvuotiaalle - ja hänen tädilleen, I must add.

Tämä aikoo tsekata Molon printtikuviot myös alesta. Minä ihastuin.   



*) Sis. mainoslinkki

7 kommenttia:

Taikinanaama kirjoitti...

Ihanaa! Lopetetaan joulujutut ja aletaan taas pohtia loppuvuoden olemusta.. Eli kaikkea vanhaa roosaa mun vauvalle :)!

Taikinanaama kirjoitti...

ja siis loppuvuodella tarkoitan luonnollisesti jo ensi vuotta!

Riikka kirjoitti...

Hei joo, ootas kohta tulee vanhaa roosaa, kunhan saan yhden pukin tuoman ihanuuden tuolle pöydällä istujalle päälle. Menee ehkä ensi vuoteen, mutta onneksi se on jo ensi viikolla. Tsihi!

Taikinanaama kirjoitti...

Tee joku benetton, noa noa ja pomp de lux-spesiaali mulle :) !!!!!

Henkkumaaria kirjoitti...

Ekaluokkaa opettavana tänä vuonna nautin siitä, että lapset saavat olla lapsia edelleen! Olen työskennellyt opena 1-9 luokilla ja nähnyt myös sen karun puolen, kun kaverit sanovat toiselle, että tämän mummon neuloma ihana neule on vauvojen. Sitä ei sen koommin koskaan nähty. Voi kumpa lapset saisivat olla lapsia rauhassa ja riittävän pitkään! Suloinen printti sopii hyvin vielä 9-vuotiaalle.

Juuli - ihana mini. kirjoitti...

Se pupu-toppis on kyllä ihana, samoin nämä koirat :). Ja toivon, että lastenvaatteiden kokoja lisätään ennen kuin omat lapseni ovat siinä iässä. Ne teinarikuteet meinaa kauheudessaan itkettää jo nyt. .:/

Riikka kirjoitti...

Taikinanaama: No mäpä kuule teen, just for you, koska sattuu olemaankin sitä vanhaa roosaa just Noa Noassa ja Pomp de Luxissa. :)

Henkkumaaria: Tämä on ihmeellinen ratkaisu tekstiiliteollisuuden osalta, että jotenkin ajatellaan, että 7-vuotiaille (128 cm) vielä jotain söpöä, mutta sitten loppuu. Olen puhissut Marimekkoonkin moneen kertaan, että mikä järki on lopettaa lastenvaatteet 104/110 senttiin? Ihan kuin sitä isompikokoiset lapset eivät käyttäisi enää vaatteita. Mikä tämä mualimoo vaivaa?

Verkkokaupoissakin usein ei isompia kokoja myydä, koska ne eivät kuulemma mene. Onko niin, että tämä äitien vaatemania koskee vain sitä kotiäitiaikaa, jolloin lapset pääasiassa ovat pieniä?

Tuo tarina mummon villapaidasta on niin karua. Mietin välillä, että mistä se tulee, että lapset osaavat olla hyvinkin julmia jo alakoulussa. Kun ei ole mikään kiire kasvaa isoksi. Isot peukut niille yrittäjille, jotka uskaltavat ottaa isompienkin lasten kokoja myyntiin. Ostakaa niitä sitten kans mammat!

Juuli: Kiitos, ihania, ihania ja tosiaan siis näitä Molojakin on ihan isojakin kokoja, mutta niitä ei vaan ole kaikkialla myynnissä.