sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Lepoako mukako - Hippulat vaan vinkui

Kuvassa perjantai-halloween-hulluttelua, mutta sovitaanko, että viikonloppu alkaisi vasta nyt?

Woa mikä viikonloppu. Siis nyt sen vasta pitäisi alkaa. Lauantai meni väsyneissä merkeissä tiuskien, äyskien ja muutenkin ihan just niin, kuin en sitä olisi halunnut viettää. Laitetaan tähän listaan vielä ne fiiliksen ei-kohottajat: järkky siivo joka paikassa, ja migreeni päällä heti aamusta. Onko tämä vaan amatöörimäistä tunteidenhallintaa uudessa koti-työ -kombossa, vai meneekö toisissakin perheissä lauantai tai vähintäänkin perjantai-ilta muissakin kuin hilpeissä merkeissä?

Eipä mitään, tuli sitten vähän siivottua, vaikkakin kamala tatti otsassa - paitsi tyttöjen huone jäi nyt mietintävaiheeseen. Nimittäin joulun lähestyessä (lue: joulupukin terveisiä ajatellen), inventaario on enemmän kuin paikallaan. Viisivuotias kun oli sitä mieltä, että mitään ei heitetä pois säestettynä huutokonsertilla, nostin käteni ilmaan, ja päätin paneutua asiaan jonain iltana. Ihan yksin.


Puuvillaa lattialla. Maton nimi on: Block.

Eilen ei ollut se ilta. Kävimme viemässä kynttilät muualla nukkuneiden muistomerkille Hietaniemen hautausmaalle, ja kävin vielä Hippulaan menevien kirppiskamojen kimppuun. Tänään sitten huristelin bussissa pitkin poikin Helsinkiä ja Vantaatakin, jotta olkkarissa on nyt uusi matto, ja Hippulasta löydettävissä ensi tiistaista alkaen paljon, paljon pientä vaatetta, ja lähes ilmaiseksi. Saa vinkata eteenpäin. Pöytä 15 tyhjäksi, kiitos. 

Mietin tänään, kun matka Vantaalta kotiin kesti vaivaiset tunnin ja vartin, ja Käpylästä vähintäänkin tunnin, että pitäisi taas vissiin lukea Secretiä. Onko tuttu teille? Perusajatus lyhykäisyydessään: olet sitä mitä ajattelet. Siis jos lähtökohtaisesti on se tatti otsassa, niin homma jatkuu samanlaisena. Täytyy virittää itsensä uusille taajuuksille, ja ajatella positiivisemmin. Hyvä vetää puoleensa hyvää jne. Olin siis jänkkäkänkkä taajuuksilla, ei ihme, että bussivalinnatkin olivat ihan hanurista. 


 
Viisautta


Ikeaan en ehtinyt muuta kuin kassojen taakse herkkuosastolle, ja mukaani nappasin ensiviikon ruokahuoltoa ajatellen kilon lihapullia ja kermakastiketta. Voidaan vielä kuvitella, että ollaan perheen kanssa yhdessä syömässä Ikeassa. Lisäksi ihan varuiksi ostin piparkakkutaloelementin. Lähtökohtaisestihan yleensä ajattelen, että itse piirrän talon ja oikean kunnon pipariarkkitehdin tavoin sen suunnittelen ja valmistan taikinat alusta loppuun saakka. Tämä on niin helkkarin huono ajatus ollut ihan aina, ja on useimmiten pysynytkin ajatuksen tasolla, mutta minulla on nyt taskussa plan b, joka on plan a, jos elementin kaikki osat ovat pysyneet ehjinä Vantaalta Helsinkiin ei-sitä-suorinta-tietä. Huokaus.

Ensi viikolla onkin sitten yksi stressinaihe lisää: "Ikkänpäivä". Vitsi, vitsi. Stay tuned, kohta tulee vinkkejä. Haha! :)

10 kommenttia:

*Laura* kirjoitti...

Juu kyllä, meilläkin kiukutellaan viikonlopun alkajaisiksi, perjantai-ilta ja lauantaiaamupäivä nyt ainakin, sitten ehkä alkaa helpottaa ja pipo löystyä itse kullakin... :)

Hei hieno matto!

Oi mutsi mutsi kirjoitti...

oon samaa mieltä, et ihminen on just sitä miten ajatteleekin elämän.Ja itte oon lapsellisen tyytyväinen yleensä kaikkeen, kun se nyt vaan on helpompi ajattelumalli yksinkertaiselle ihmiselle :D

Ja mua naurattaa ihan hulluna aina sun blogissa tuo "mainoksia, olkaa hyvä" että kiitos kiitos :D

Anonyymi kirjoitti...

Nåjå. Peruttu leikkausoperaatio. Kirjoitin 3 sivua työhön liittyvää tekstiä ja deletoitu 3 ja puolisivua sekä kudottu 11 cm villistä, purettu repeat 5 cm. Ei menny putkeen täälläkään. En vain kaiken tämän jälkeen jaksanut alkaa karjua kenellekään. Op

Ä.Hupulainen kirjoitti...

Mun on pitänyt postatakin aiheesta, että perjantai ilta ja lauantai ovat yleensä ihan kamalat. Sunnuntaina alan olla elpynyt ja maanantaina olen täys draivi päällä. Mutta helvete, olen perjantai iltaisin vihainen. Ajattelin, että siihen saattaisi auttaa joku harrastus. viime perjantai olin ihan kreiseissä juhlissa perjantaina työn puolesta ja kas: perjantai ilta olikin ihan jees.
Että tsempit tatille, muru. se on helt normalt. <3

Ä.Hupulainen kirjoitti...

että perjanti-perjantai vaan :D

Ä.Hupulainen kirjoitti...

ai niin! ja nyt perjantainahan mulla on pikkujoulut! PUUMAVAARA! yyyhyhhyh

Riikka kirjoitti...

Laura: Kiitos, matto on ihan hieno, vaikka alkuun murjotinkin, kun ei ollut niin hieno kuin Annon Pandora villamatto. Ja great, että teilläkin kiukutellaan. Tai great ja great. :)

Oi mutsi: Niinpä. Mikä siinä onkin joskus niin vaikeaa muistaa? Menee hyvät taajuudet pieleen ihan turhan takia.

Hahhaa, ja hienoa, että olet onnellinen mun mainoksista. Nehän mutkin tekee onnelliseksi. :)

OP: Voi ei, mutta propsit siitä, ettet karjunut kenellekään. Olet hieno ihminen.

Ä.Hupulainen: Halleluja. Ihana kuulla, että olet hirveä pe ja la. Helpottaa tosi paljon, ja kenties en ole ihan hirveä enää ensi viikonloppuna. Vai auttaako siihen vain se krebailu? Mähän oon joulukreba, mut se ei taida riittää. P.S. Mua niin naurattaa tää nuorisokielen käyttö tämmöisessä nelikymppisen blogissa. Ja nyt mua itkettää, kun mä siteerasin itseäni nelikymppiseksi, jota en vielä edes ole. Lähimainkaan. Byääää.

Onneksi sä kirjoitit sun pikkujouluista ja varoitit vaarasta. Mä visualisoin juuri tilanteen ja taas mua naurattaa. Kiitos Äitee Hupulainen. Nyt on hyvä mennä nukkumaan. Hihhih. P.S. En mä sulle nauranut.

Ä.Hupulainen kirjoitti...

Hei halloota! Mitä krebailu on?! :D

Riikka kirjoitti...

Äitee: se on just sitä, mitä tekee pe: kreisibailausta! Mukavaa oloa!

Ä.Hupulainen kirjoitti...

Puuma krebaa uu!